Synnytyksestä on kulunut aikaa puoli vuotta. Tästä lähin en aio palautumisesta raportoida enää kuukausittain vaan ihan fiiliksen mukaan jos nousee asioita mieleen. Katsotaan kuitenkin vielä mitä on noussut mieleen tässä puolen vuoden kohdalla sekä palautumisesta että yleisesti ottaen vauva-arjesta!
Niin vaan täytti meidän poika jo puoli vuotta. Mihin tämä aika menee? Toisaalta ne 30 asteen pakkaset ja synnytys tuntuu hyvin kaukaiselta asialta. Toisaalta taas tuntuu, että meidän vauva syntyi ihan vasta just ja kohta se jo kävelee. No, todellisuudessahan meillä ei vielä siis liikuta mihinkään kääntyilyä lukuunottamatta vaan meidän poika on aikamoinen sylivauva. Hän ei halua olla lattialla vaan syli on paras paikka. Ja niin se toisaalta saa ollakin. Tottakai välillä käy mielessä, että oppiiko tälläinen sylivauva ikinä mitään? Joskus myös päivät tuntuu hirveän pitkiltä ja raskailta, kun mitään et saa tehtyä vauvan ollessa hereillä. Kuuntelet jatkuvaa kitinää ja kanniskelet vauvaa, että hän olisi tyytyväinen. Jos oon yksin kotona vauvan kanssa, oon välillä ihan pulassa enkä saa mitään tehtyä, kun hän olisi vaan sylissä. Mutta toisaalta sitä jotenkin myös nauttii, kun toinen on pieni riittävän pitkään. Varjopuolensa silläkin jos oppii kauhean aikaisin liikkumaan ja kasvaa siinä mielin ihan kohinalla. Poika ei ole myöskään mikään valtavan iso tapaus vaan suhteellisen siro, joka on hyvä asia tälläisen sylivauvan kanssa. Olis tässä aikamoiset hauikset äitillä jos 10kg olisi mennyt nyt jo rikki tai olisi lähelläkään. 😀
Treenit ja jaksaminen
Meidän yöt oli melkoista hulinointia itseasiassa aika pitkään, taisi siinä vierähtää pari kolme kuukautta? Nyt me ollaan kuitenkin nukuttu taas paremmin ja oma jaksaminen on sen myötä hyvää. Myös treenille jää paljon enemmän virtaa siinä kohtaa jos imetyksiä on yössä vain kaksi tai kolme entisen yli viiden sijaan. Treenejä onkin kertynyt viikkoon vähän vaihtelevasti 2-5kpl. Yleensä yksi treeni on jonkin sortin juoksulenkki, jossa oon edennyt siihen pisteeseen, että juoksen yhtäjaksoisesti viitisen minuuttia. Aloitin pikkuhiljaa ja ensialkuun juoksinkin kerralla vain 45 sekuntia. Hiljaa hyvä tulee ja nyt, kun puoli vuotta on kulunut, saakin alkaa jo huolettomammin tehdä juttuja. Täytyy silti todeta, että juoksukunto on jotenkin niin kaukainen muisto vain, että ihan mielelläni etenen pikkuhiljaa. 😀 Kyllähän sitä sisulla juoksisi taas tunnin lenkin putkeen, mutta ihan mielelläni myös etenen pikkuhiljaa sitä kohti. Ei mee heti maku koko lajiin jos lähtee liikaa revittelemään väkisin. Oli myös kiva huomata sellainenkin asia, että mua rupes yksi kerta juoksulenkillä pissattamaan, mutta hyvin vaan sai sen hädän pidäteltyä. Ei sekään, kun oo itsestäänselvyys, että ei lirahtaisi ja tästäkin on hyvä puhua ääneen. Kertoo siis siitä, että juoksemaan ja hyppimään on valmis ja siltä se on tuntunut kyllä koko ajan, koska pidätysongelmia ei ole ollut.
Lihaskuntojumppien suhteen en osaa edes enää sanoa sen kummempaa, kun tähänkään asti. Aika normaalisti siellä salilla (tai kotona) tulee jo tehtyä asioita. Ainakin tässä kohtaa, kun jopa jo burpeet on löytynyt mun treeniohjelmaan. 😀 Vähän sellaista laiskuutta ja mukavuudenhalua on ollut ilmassa siinä mielin, että mun on tosi vaikea lähteä salille, vaikka se sali onkin oma ja voin sinne vapaasti mennä koska vaan vauvan kanssa. Jotenkin koen haastavaksi pakata vauvan mukaan ja lähteä, kun toinen ei edes kauheasti viihdy sitten maassa ihmettelemässä ja toisaalta taas ne ajat kun Markus on kotona, on aika rajallisia. Mutta oon silti tyytyväinen, että oon saanut vähintään sen yksi tai kaksi lihaskuntotreeniä viikkoon. Se on pääasia! Onneksi meillä on painoja ja muita välineitä myös kotona niin ei oo väliä jos ei salille lähde. Kaikenkaikkiaan lihaskuntotreenien suhteen tulee tehtyä sellaista kokonaisvaltaista jumppaa ja aikalailla ajan ja vauvan mukaan soveltaen. Mun mielestä se on tarpeetonta lähteä liian tiukan treeniohjelman mukaan tässä kohtaa, koska sitten se vaan harmittaa jos ei saa tehtyä. Mielummin on avoin ja tekee fiiliksen ja tilanteen mukaan sillä ajatuksella, että pääasia kun tulee lihaskuntoa tehtyä. Mulla on muutamia liikkeitä mihin haluaisin panostaa ja sanotaanko tätä kautta tietty laji, joka mua kiehtoisi ja kiinnostaisi, mutta tällä hetkellä se tuntuu vielä kaukaiselta asialta enkä halua hioa vaan tiettyä asioita, joten treenaan mielummin mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Katsotaan sitten pikkuhiljaa, kun aika on sopivampi ja sitä aikaa on ennen kaikkea enemmän. Toisaalta, mitäpäs sitä muutakaan olisi, kun aikaa näin kotona ollessa, mutta ei se vauvavuodessa ihan niinkään mene. Vauvavuosi on vaan kerran elämässä jokaisen lapsen kohdalla, päivät ja viikot kuluu yllättävän nopeasti ja treenata ehtii kyllä myöhemminkin.
Kaikenkaikkiaan tää puolivuotinen synnytyksen jälkeen treenin saralla on ollut tosi opettavainen kokemus. Oon opiskellut ja testaillut juttuja itsekseni, opiskellut verkkokursseilla sekä vielä äitiysfyssarin opeilla. Oikein hyvä kombo ja haluaisin mielelläni jakaa tätä kaikkea myös eteenpäin. Tässä kohtaa voin myös sanoa, että oon ylpeä itsestäni, kun oon edennyt näin maltilla ja kehoani kuunnellen. Toivoisin, että kaikki muistaa synnytyksen jälkeen sen, että mihinkään ei ole kiire ja meidän keho on tehnyt hurjan matkan yhdeksän kuukauden aikana joten annetaan sille aikaa myös palautua! Palautuminenhan on toki mullakin vieläkin kesken niin kauan, kun imetys jatkuu eikä oma hormonitoiminta ole normaalisti käynnistynyt. Katsotaan josko 9kk kohdalla kirjoittaisin seuraavan tilannekatsauksen.
Mitä ajatuksia sulla nousee mieleen synnytyksen jälkeisestä liikunnasta?
1
