Pitääkö liikunnan alalla aina olla koulutus?

Joku on harrastanut koko ikänsä urheilua. Joku toinen on itseopiskellut ahkerasti vuosia. Pitääkö aina olla joku oikea koulutus, että voi opettaa muita?

Mulla itselläni on personal trainer-koulutus. Lisäksi olen käynyt joitain verkkokursseja mm. ravinnosta, hormoneista ja synnytyksen jälkeisestä liikunnasta. Nämä kyseiset koulutukset vahvistavat sen, että voin opettaa myös muita. Mutta mitä jos näitä koulutuksia ei olisikaan? Olenko oppinut kaiken vain noista koulutuksista? Omalla kohdalla voin sanoa, että PT-koulutus opetti mulle todella paljon uutta, mutta se myös vahvisti ennestään opittuja asioita. Verkkokursseilla opin myös todella paljon, mutta osa oli myös tuttua juttua. Muistan, kun meille PT-koulutuksessa yksi kouluttaja totesi, että jokaisessa koulutuksessa ei tarvitsekaan kaiken olla uutta asiaa. Riittää, kun tulee uutena edes yksi asia. Silloin on jo hyötynyt koulutuksesta jotain. Tuo on ihan totta! Monesti myös kertaus on hyvästä.

Noiden koulutusten lisäksi olen itse treenannut salilla reilut seitsemän vuotta ja kulkenut nimenomaan vähän kantapään kautta tätä matkaa. Tähän seitsemään vuoteen mahtuu luonnollisesti valtavasti itseopiskelua kirjoista, netistä ja itse kokeilemalla. Olen kisannut bikini fitneksessä ja ollut useamman eri valmentajan opeissa. Mun täytyy sanoa, että noilta valmentajilta oon oppinut sekä hyvässä että pahassa. Osa valmentajista on käyttänyt mielestäni vähän kyseenalaisia menetelmiä enkä itse enää käyttäisi sellaisia keinoja. Opin siis heiltä paljon. Vaikka asioita on tehty vähän huonostikin, olen oppinut siitä paljon. Joskus huonot opitkin voi kääntyä hyväksi asiaksi. Viimeisin valmentajani, Hakalan Eero, taas on varsinainen hormoniasiantuntija (biosignature-valmentaja) ja Poliquin-valmentaja. Erittäin ammattitaitoinen kaveri. Häneltä opin valmennuksessa ihan hirveästi ja niitä oppeja oon siirtänyt eteenpäin omille asiakkaille vähintään yhtä paljon ja monesti enemmän kun noista oikeista koulutuksista. Kertoo siis siitä, että aina ei tarvita edes sitä oikeaa koulutusta. Tietynlaista koulutusta ja opetustahan tuo valmennuksessa oleminenkin on.

Tällä hetkellä vedän työkseni normaalin ryhmäliikunnan ja henkilökohtaisen valmennuksen lisäksi myös vauva-äititreenejä sekä ohjelmoin jonkin verran vähissä määrin myös raskaana oleville/synnyttäneille treeniohjelmia. Tähän minua on opettanut oma raskausaika ja oma synnytyksen jälkeinen aika eli ihan se oma kokemus. Lisäksi olen käynyt ylempänä mainitun verkkokurssin aiheesta. Ja yhtenä tärkeimpänä, olen oppinut valtavasti äitiysfysioterapeutti Maija Julmalalta. Sanoisin, että olen oppinut Maijalta huomattavasti enemmän, kun oikeasta synnytyksen jälkeisestä liikunnasta käydystä kurssista. Taas päästään siihen, että oikea koulutus ei ole antanut minulle läheskään kaikkea tarpeellista tietoa mitä Maija on mulle antanut.

Tarvitaanko sitä oikeaa koulutusta siis alalle? Riittäisikö vain oma kokemus ja tausta?

Mielestäni tämä on kaksipiippuinen juttu. Ensinnäkin, esimerkiksi pelkkä personal trainer-koulutus ei läheskään aina tarkoita, että henkilö olisi automaattisesti pätevä valmentaja. Personal trainerina, kun voi toimia käytännössä kuka vaan. Joten kyllä siihen tarvitaan myös sitä omaa kokemusta ja mahdollisesti omaa urheilutaustaa tai ainakin pitkää harrastuneisuutta. Urheilu-urakaan ei ole mielestäni missään nimessä välttämätön. Oma harrastelutausta taas on. Mutta toisaalta, jos on kilpaurheillut vuosia, ei se silti tarkoita automaattisesti sitä, että on silloinkaan pätevä valmentamaan ja ohjaamaan muita. On hyvä olla tietoa asioista myös teoriassa, kun pelkästään käytännössä.

Yhtä kaikki, mielestäni esimerkiksi personal trainer-koulutus on hyvä olla takataskussa. Silloin asiakas varmasti tietää, että ihminen on motivoitunut opettamaan myös muita, kun on lukenut aiheesta ja kouluttautunut. Silloin asiakkaalla on myös kouriintuntuvaa tietoa siitä mitä kyseinen henkilö osaa, tai mitä henkilön ainakin pitäisi osata. Kuitenkaan se PT-koulutus ei riitä eikä kerro kaikkea. Kyllä mä arvostaisin myös sitä jos tietäisin, että kyseinen henkilö on itse ollut esimerkiksi jonkun hyvän valmentajan/ammattilaisen opeissa ja oppinut sitä kautta itsekin paljon asioita ja siirtää niitä eteenpäin. Ei siihen aina tarvita sitä tiettyä koulutusta.

Lisäksi arvostaisin omaa taustaa, mutta en pitäisi välttämättömänä kilpaurheilutaustaa. Harrastelu ja selvä intohimo lajiin, on jo suuri juttu ja se näkyy kyllä ulospäin. Yhtä kaikki, päätyisin siihen, että asia ei oo yksiselitteinen vaan tapauskohtainen.

Mitä te olette mieltä? Pitääkö aina olla koulutus? Riittääkö se, että on ollut ammattilaisen opeissa tavalla tai toisella? Kuten nämä mun kuvailemat esimerkit äitiysfysioterapiakäynneistä tai hyvästä valmentajasta? Tai riittääkö oma kilpaurheilutausta? 

2

This Post Has 2 Comments

  1. Koulutus on kivijalka,perustukset kunnossa niin hyvä tulee..Joka asiassa ????????

    1. Se on ihan totta! 🙂

Vastaa

Close Menu