Mun viikko: valmentajan tapaaminen, poseja ja sairastelua

Viime viikolla olin juttelemassa valmentajani kanssa tulevasta dieetistä ja samalla mittailemassa tämän hetkisen kunnon biosignature-mittauksella. Sen innoittamana voisinkin kirjoitella vähän tavallisempaa kuulumispostausta tuon mittauksen lisäksi muuten viime viikoista alkaen toissaviikon lopusta. 

Mähän tulin kipeäksi tuossa toissaviikolla. Se kaikki alkoi sellaisella pienellä, ärtyneellä kurkulla ja omituisella tunteella keuhkoputkessa. Olinkin alkuun ihan varma, että sen taudin vielä selätän. Vastustuskykykin, kun on aika hyvä. Viimeksi kipeänä olin ollut viime vuoden alussa eli lähes kaksi vuotta ehti tulla täyteen.

Muistaakseni tuo flunssa alkoi torstai-perjantai välisenä yönä. Torstaina olin juuri treenannut ja tarkoitukseni oli treenata seuraavaksi vasta sunnuntaina. Ajattelinkin, että kyllä se tästä ohi menee, kun ei tuu treenattuakaan. No, olihan siinä muuten sitten rasitetta, sillä sille lauantaille tuli se 800km ajelu autolla ja poseeraaminen. Ja vaikka sitä ei kaikki edes tajua tai ajattele, on autolla ajaminenkin aika kuluttavaa. Varsinkin, kun ajelee yksin pimeässä 4h/suunta, vain 7-vuotias tyttö seurana puolet matkasta. Siinä joutuu koko ajan olla kaikki aistit valppaana eikä se tunnu pelkältä istumiselta.

Sunnuntaina jätinkin sitten suunnitellun treenin väliin, keskityin isänpäiväkakkuihin ja meidän perinteisessä sunnuntai-illan Rintaman jumpassakin annoin Markuksen hoitaa hommat ja tyydyin lähinnä kuvaamaan ja seuraamaan sivusta hiljaa. En nimittäin pystynyt enää edes huutelemaan kannustuksia kovinkaan hyvin.

Sitkeästi menin kuitenkin maanantaina töihin ja vedin ensin normaalin työpäivän ja päälle vielä Rintaman ryhmän Markuksen kanssa. Eipä siinä paljoa lepäilty, kun päivä venyi sinne lähemmäs kymmentä tuntia. Yskin, niiskutin ja olin väsynyt. Lisäksi hikoilin jokaisesta rasituksesta. Kuume ei kuitenkaan noussut missään vaiheessa tautia. Tiistaina luovutin töissä puolilta päivin ja lähdin kotiin makoilemaan, mutta koska Markus oli iltavuorossa, mun oli pakko kyyditä tyttöä illalla voimisteluun. Joten vaikka ehdin makoilla välissä, tuli päivästä jälleen turhan raskas, koiraakin oli pakko ulkoiluttaa. Tosin 7-vuotias tyttö onneksi pystyy auttaa jo äitiä, kun on tarvis. Olin silti todella poikki.

Keskiviikkona olo ei ollut parantunut yhtään, mutta menin töihin ja sen lisäksi valmentajan juttusille. Valmentajan kanssa mitattiin mun rasvaprosentti, joka oli laskenut elokuun lopusta. Elokuu 15,1%-> Marraskuu 14,2%. Lisäksi paino oli tippunut jopa 3,8kg eli nyt paino näytti 61,9kg. Toki täytyy ottaa huomioon, että en ollut treenannut viikkoon, joka tarkoittaa sitä, että keho oli tosi nesteetön. Tästä johtuen tulos näytti, että myös rasvaton paino eli käytännössä lihasmassa oli laskenut 2,7kg. Mutta kuten sanottu, se on sitä nestettä. Kuitenkin tuohon välille jää vielä 1,1kg eli hyvältä näytti! Ennen häitä kiristelinkin itsekseni vähän, että mahduin tiukkaan häämekkoon, mutta täytyy silti huomauttaa, että siitä huolimatta oon kyllä syönyt herkkujakin harva se viikko jonkin verran ja treeniäkin on tullut vain neljä salitreeniä viikkoon. Eli mitään tiukkaa dieettiä en oo vetänyt todellakaan.

Mittauksen lisäksi tosiaan juteltiin tulevasta dieetistä ja päädyttiin siihen, että tällä tietoa mun dieetti alkaisi 11.12 eli vielä kolmisen viikkoa saan olla offilla. Valmentaja myös kyseli haluanko aloittaa vasta joulun jälkeen, mutta koska oon varautunut olemaan joulun dieetillä ja aloitan mielummin aiemmin, kun liian myöhään, olin tosiaan valmis aloittamaan ennen joulua.

Sen lisäksi varattiin kalenteriin jo pari seuraavaa tapaamista mm. treeniohjelman läpikäymisen ja seuraavan biosignature-mittauksen merkeissä. Odotan kyllä jo innolla, että päästään kunnolla töihin!

Illalla meillä oli vielä Rintaman yksi ryhmä, joten kyllä – päivästä tuli taas liian pitkä ja raskas. Annika, ei näin!

Torstaina olin taas töissä normaaliin tapaan, mutta olo ei ollut vieläkään mennyt juuri mihinkään suuntaan. Yskin, niiskutin ja niistin. Lisäksi keuhkoputkessa oli inhottava olo. Kuvittelin kuitenkin, että poseeraaminen on ihan ok, joten niin mä suuntasin töistä päin tytön kanssa Fit Seinäjoelle poseeraamaan ja sen jälkeen haettiin vielä tytölle uusi sim-kortti uuteen puhelimeen. Eikä se poseeraaminen kyllä saanut hikoilemaan eli tuntui, että kroppa kyllä sen kesti eikä ollut turhan raskasta. Kotona oltiinkin jo neljän aikaan ja otin rennosti koko loppuillan. Itseasiassa me myös haettiin tytön kanssa lääkettä mun tukalaan tilaan.. Suklaahan on lääke mihin vaan?

Perjantaina olo oli edelleen kehno ja mä hengästyin ihan hirveästi pienestäkin rasituksesta. Sydän löi tuhatta ja sataa, kun vaan nousin tuolilta seisomaan. Joten niin mä päätin soittaa työterveyteen, jossa otettiin mun oireet tosissaan ja sain lääkäriajan puolille päivin. Lääkärissä todettiin, että korvat, kurkku ja keuhkot on siistit, mutta yskä ja oireet kuulostaa selkeästi virusperäiseltä keuhkoputkentulehdukselta. Virusperäiseen sairauteen ei auta edes lääkkeet, joten lääkkeeksi ei auttanut kirjoittaa kuin lepo. Lääkäristä pääsinkin suoraan kotiin, tosin jouduin mennä seuraavaan lääkäriin kuulemaan tuomion meidän koirasta. Ronjan yhdessä nisässä on patti ja leikatahan se täytyy. Tai eläinlääkäri suositteli sitä ja tottakai me toimitaan niin. Onhan rakas perheenjäsen saatava kuntoon. Leikkaus saatiin tälle viikolle. Toivotaan todella, että patti on hyvänlaatuinen eikä ole etäpesäkkeitä missään!!!! Loppupäivän kahdesta eteenpäin mä tosissani lepäsin. Makasin kotona ja olin vaan.

Kaksi toipilasta ottaa rennosti 😀

Myös lauantaina otin todella rennosti. Tehtiin pieni rauhallinen ulkoilu, käytiin kummipojan synttäreillä vähän jälkijunassa ja muuten tuli vain makoiltua. Ja lauantaina sen olossanikin jo huomasin, torstain ja perjantain lepo oli tainnut vihdoin tuottaa tulosta. Sunnuntaina olo olikin jo huomattavasti parempi, en kuitenkaan treenannut vaan ainut aktiviteetti oli Rintaman ryhmä ja poseeraukset samalla liikuntasalissa ennen ryhmän aloitusta. Ja vihdoin tänään… MÄ PÄÄSEN TREENAAMAAN! Enpä ole lähes kahden viikon taukoa treeneistä pitänytkään sitten.. Niin koskahan?! En lähde edes arvailemaan.

Mutta mitä tästä opimme? Jos flunssa iskee päälle, täytyy oikeasti levätä! Ei siihen lepoon riitä poissaolo salilta vaan oikea lepo. Se ei ole lepoa eikä mitään jos pysyy salilta pois, mutta tekee parhaimmillaan töitä lähes kellon ympäri. 

0

Vastaa

Close Menu