Kuka kirjoittelee?

Täällä kirjoittelee uunituore Poseland-bloggari. Omaa blogia on tullut bloggerin puolella kirjoiteltua jo enemmän tai vähemmän (viime aikoina enemmän) useamman vuoden ajan. Nyt sain kuitenkin kunnian siirtyä Poselandin sivuille bloggaamaan, oon tästä aika innoissani! Voisinkin ihan alkuun kertoa vähän itsestäni, että uudetkin lukijat tietävät missä mennään ja kuka kirjoittelee.

Olen Annika, 27-vuotias bikini fitness-kilpailija Ilmajoelta, Etelä-Pohjanmaalta. Mutta vaikka olen bikini fitness-kilpailija ja alunperin sen vuoksi blogia aloin kirjoitella, olen myös aika paljon muuta. Olen äiti ekaluokkalaiselle ”Tähkäpäälle” ja lisäksi morsian. Ja ettei tuo mun rakas kumppani olisi pelkästään elämänkumppani, on Markus myös mun yhtiökumppani. Me nimittäin pyöritetään Rintama Liikuntapalvelut-nimistä yritystä, joka tarjoaa PT-palveluja ja ryhmäliikuntaa ja lisäksi jälleenmyy lisäravinteita. Sen lisäksi meillä on koira, joka on meille yksi perheenjäsen muiden joukossa.

Hulinaa siis arjessa riittää, kun tämä koko poppoo, päivätyö, omat treenit, tyttären harrastukset, oma yritys ja ihan normaali arki yritetään yhdistää. Mutta mikäs siinä, kun tehdään porukalla asioita mistä nautitaan. 🙂

Täällä blogissa tullaan siis näkemään sekoitus tätä kaikkea, mutta pääasiassa keskitytään mun omaan lajiini ja kaikkeen siinä ympärillä. Treeniä, lepoa, ruokaa. Kisakaudella myös ripaus sitä kuuluisaa fitnessglamouria; kimaltavia bikineitä ja överiä lavameikkiä.

Oman lisämausteensa tähän kaikkeen tuo tietysti äitiyden yhdistäminen fitnekseen, tuo meidän oma Rintama ja ihan normaalit arkiset jutut.

Omista taustoistani liikunnan saralla ja siitä miten päädyin bikini fitness-lavoille, voisin kertoa vähän tarkemmin.

Lapsena ja nuorena pelasin lähemmäs 10 vuotta jalkapalloa. Ja koska usein jaksetaan väitellä onko hevostelu urheilua, niin kyllä, haluan mainita myös sen. Lisäksi kävin siis ratsastamassa säännöllisesti oikeastaan aika lailla saman verran, kun jalkapalloilin eli lähemmäs 10 vuotta.

Olin 19-vuotias kun aloin odottaa tytärtäni ja siinä vaiheessa isommat harrastuskuviot oli jo jääneet taakse. Joten raskausaikana ja synnytyksen jälkeen tuli lähinnä lenkkeiltyä. Ensin ilman vaunuja ja sitten vaunujen kanssa. Lopulta 22-vuotiaana, 5,5 vuotta sitten eksyin kuntosalille isosiskoni kanssa. Ja siitä se sitten lähti. Aluksi kaikki oli tosi outoa. En uskaltanut mennä vapaiden painojen puolelle ja proteiini oli ihan uusi ja jännä asia. Pikkuhiljaa tieto karttui ja innostus lisääntyi ja 2013 vuodesta saakka olen ihaillut bikini fitness-kilpailijoita. Ahminut kaiken tiedon blogeista ja seurannut kisoja. Siihen aikaan aloin myös haaveilla personal trainerin ammatista.

Vuonna 2014 sain ensimmäiset henkilökohtaiset ohjelmat paikalliselta Fysioterapeutilta/entiseltä painijalta. Salilla käytiin enemmän kuin tosissaan, mutta täytyy sanoa, että suurempi kehitys jäi kyllä tapahtumatta. Voi kuinka vähän sitä silloin vielä asioista ymmärsikään! Ja edelleen tämä homma on joka päiväistä oppimista.

Vuonna 2015 menin ensimmäiseen viralliseen kisavalmennukseen ja vuosi 2016 meni lähes kokonaan dieetillä huipentuen Jyväskylän karsintojen lavalla. Jatkoon ei Lahteen menty, mutta oltiin monta kokemusta rikkaampina. Pettyneitä sijoituksesta, mutta onnellisia kovasta työstä.

Seuraaviin kisoihin olin ensimmäisten kisojen jälkihuumassa menossa samantien keväällä 2017, siitä tavoite siirtyi syksyyn 2017 ja loppuviimein tunsin olevani valmis dieetille ja lavalle pikkuhiljaa vasta nyt. Joten seuraava kisadieetti alkaa joulu-tammikuun vaihteessa tavoitteena Fitness Classic 2018 eli huhtikuun lopussa. Myös valmentaja on vaihtunut uudelle kisadieetille.

Jossain tuolla välissä löysin myös elämäni miehen ja sain ensimmäisen sormuksenkin nimettömääni heti viime syksyn kisojen jälkeen. Meidän taivalhan itseasiassa alkoi yhteisillä salitreeneillä. 🙂 Personal trainereiksi valmistuimme Spartan Gearilta yhdessä tänä keväänä, jonka jälkeen laitoimme heti oman Rintamamme pystyyn.

Myös tytär on ollut kuntosalilla jo 2-vuotiaasta lähtien eli useammin, kuin moni aikuinen ihminen. Ihan ekalla kerralla 2-vuotias neiti kehotti äitiä lopettamaan ”kiikkumisen”, kun ojentelin jalkojani reiden ojennuslaitteessa. Nyttemmin kyykyt ja penkit on tuolle ekaluokkalaiselle jo ihan tuttua kauraa. 😀

Ja tässä sitä ollaan, matkalla toisiin bikini fitness-kisoihin ensimmäisestä kerrasta oppineena, valmiina personal trainereina ja yrittäjinä. Ja nyt sain vielä mahdollisuuden aloittaa bloggaamisen uusissa ympyröissä, mahtavaa!

Toivottavasti jaksoitte lukea tänne asti ja seurata jatkossakin!

0

Vastaa

Close Menu