Karkkipäivä – hitti vai huti?

Karkkipäivä – onko se ok? Nostetaanko sillä karkit jalustalle vai rajoitetaan vain sopivasti? 

Meillä Viivillä ei ole ikinä ollut karkkipäivää ihan vain siksi, että en oo jotenkin tykännyt siitä ajatuksesta ”nostaa karkit jalustalle” eikä karkin syönti oo ollut meillä mikään ongelma. Karkkia on syöty silloin kun sitä vastaan tulee ja ihan fiiliksen mukaan itse ostettu. Suurimmaksi osaksi meidän karkit mitä syödään on irtokarkkia tai suklaata. Irtokarkkejakin ostetaan yleensä ihan maksimissaan kerran kuukaudessa. Toki tähän väliin mahtuu esimerkiksi isovanhempien tai muiden tuttujen antamia karkkeja ja muuta. Eli kyllä meilläkin syödään karkkia useammin, kun kerran kuussa, vaikka sitä ei itse jatkuvasti ostettaisikkaan. Tälläisinä aikoina, kun on putkeen ristiäiset, synttäreitä, pääsiäistä ja vappua, on karkin (ja samalla muiden herkkujen) kulutus aikamoista. Niitä herkkuja, kun tulee ihan joka suunnasta, joka tilanteessa. Nää on niitä tilanteita, kun mietin; ”pitäisikö meilläkin olla karkkipäivä”?

Mulla itsellä on ollut lapsena karkkipäivä. Se oli aina lauantai. Karkkimäärät ei olleet mitään älyttömiä. Aika usein me saatiin valita siskon kanssa joku pieni patukka heti aamupalan jälkeen syötäväksi (esim. chewits oli meidän aika vakijuttu! 😀 ) ja sitten vielä myöhemmälle päivälle/illalle oli joku karkkipussi. Kyseinen pussi ei ollut mikään 500gramman megajättipussi vaan ihan joku pienehkö peruspussi. Toki välillä syötiin sitten enemmänkin eikä määrät aina olleet kohtuullisia. Kuitenkaan en muista, että sitä karkkia sen kummemmin olisi nostettu jalustalle tällä karkkipäivätavalla eikä tullut sellaista fiilistä, että aina lauantaita odotetaan kuin kuuta nousevaa vain sen karkkipäivän takia. Eli tavallaanhan mulla on ihan hyvä kokemus karkkipäivästä lapsuudesta.

Miksi sitten itse en tykkää tästä tavasta pitää karkkipäivää? Vai tykkäänkö sittenkin?

Mä oon ajatellut asian niin, että jos karkkipäivä pidetään, se samalla tarkoittaa sitä, että ne karkit olisi jotenkin tärkeitä, vain sen karkkipäivän ansiosta lauantaista tulisi kiva ja odotettu päivä ja samalla se karkin syönti olisi väkisinkin viikottaista.

Jos taas karkkipäivää ei olisi,  sitä voisi syödä fiiliksen mukaan. Joskus kaksi kertaa viikossa, joskus kerran kuukaudessa. Silloin ne karkit ei kuuluisi liikaa siihen arkeen, niitä ei ehkä syötäisi edes joka viikko eikä niitä nostettaisi mitenkään ”esille”. Kuulostaisi aika hyvältä. Ja se kuulostaa hyvältä nimenomaan silloin, kun se toimii.

Nyt mun pitää nimittäin tunnustaa, että meidän perheessä on tullut syötyä herkkuja lähiaikoina (oikeastaan Ilmarin syntymästä lähtien!) ihan liikaa. Mun mielestä se toistuva sokerin syönti useamman kerran viikossa ei vaan ole hyvä juttu. Varsinkin, kun (kuten alussa sanottu) sinne väliin mahtuu juuri näitä ”suuremman sokerin kulutuksen juhlia” kuten pääsiäinen, ristiäiset, synttärit tai tällä hetkellä käsillä oleva vappu. Eli niitä juhlia jolloin ihan yksi karkkipussi ei riitä vaan syödään kakkua, keksejä, pullaa, suklaamunia, mämmiä (joka nyt ei oo pahin juttu, mutta silti), donitseja, munkkeja, simaa, tippaleipiä.. Mitä nyt mihinkin juhlaan sattuu kuulumaan. Eri asia olisi sitten jos se useamman kerran viikossa tarkoittaisi yhtä pullaa tai yhtä jäätelöä kerralla. Eikä kolmea lautasellista erilaisia kakkuja. 😀

Koska siihen sokerikoukkuun on vähän jääty kiinni koko perheellä, mietittiin Markuksen kanssa, että miten tämän nyt sitten katkaisisi? Jokainen, kun tietää, että se on joskus helpommin sanottu, kun tehty. Ja vaikka mä en jotenkin haluaisi nostaa sitä karkkia jalustalle karkkipäivällä, me mietittiin Markuksen kanssa, että josko meidän perheeseen otettaisiin nyt tavaksi karkkipäivä kuitenkin. Se putki, kun voi joskus olla hankala katkaista ja jos sen katkaiseminen ei muuten onnistu, voisi olla aluksi helpompaa siirtyä siihen karkkipäivätapaan. Eli aluksi rajoittaa sitä syömistä tiettyihin hetkiin. Kun siitä karkkipäivästä on tullut tapa ja liiallisesta herkuttelusta päästy taas vähän eroon, voisi sitten katsoa taas tuota fiiliksen mukaan menemistä.

Siksi oonkin vähän tuota karkkipäivää vastaan, koska mun mielestä silti se paras tapa olisi löytää kultainen keskitie ja syödä kohtuudella ihan vaan ilman kummempia miettimättä. Mutta toisaalta kun asiaa vielä mietin, voisiko se karkkipäivä ollakin se kultainen keskitie? Siis kunhan se ei tarkoita kahta kiloa irtokarkkia joka viikko kaksin käsin ahmittuna. 🙂 Koska jos ajatellaan asiaa toiselta kantilta, niin onhan karkin (ja yleisesti sokerin) syönnillä terveydelle haitallisia vaikutuksia eli miksi sitä karkin ja sokerin syöntiä ei saisikin vähän miettiä ja rajoittaa tiettyihin päiviin? Jolloin karkkipäivä olisikin siis ihan perusteltu eikä turhaa jalustalle nostoa? Kaksipiippuinen juttu!

Kyllä, tämä kaikki voi joskus olla myös terveellisistä elämäntavoista nauttiville vaikeaa. Ja koska itsekin oon ihan hirveän perso makealle ja toisaalta mun on osittain välillä vieläkin vaikea suhtautua niihin herkkuihin normaalisti omien taustalla olevieni syömisongelmien takia, on mun mielestä tärkeää ja hyvä tätä herkkuasiaa välillä pohtia.

 Mitä te ootte mieltä? Karkkipäivälle peukku vai ehdoton ei? 

0

Vastaa

Close Menu