Ennen vihasin kävelylenkkejä

Ottaako liikkumaan tottunut keho omansa luonnostaan? Vai vaikuttaako raskaus siihen mikä tuntuu mukavalta ja tarpeelliseltakin?

Suoraan sanottuna, mä en oo ikinä tykännyt kävelylenkeistä. Jotenkin se vaan on niin puuduttavaa; maisema ei vaihdu riittävän nopeasti ja vilkuilet vaan kelloa miten pitkästi (tai lyhyesti..) olet jo kävellyt. Koirankin kanssa tykkään tehdä varsinkin kiireisessä arjessa mielummin pyörälenkkejä. 30 kiloinen koira ja pyöräilijä (vielä raskaana oleva sellainen) ei kuulosta kovin hyvältä yhdistelmältä, mutta meillä koira on paikassa kuin paikassa irti (pysyen silti juuri siellä missä haluamme sen olevan) joten kaatumisen vaaraa ei ole. Lisäksi pyörälenkeissä saa suuremman hyödyn lyhyemmässä ajassa. Koira väsyy nopeammin, kun vauhti on ripeämpi. Ja kuten sanottu, tuo on hyvä keino varsinkin kiireisessä arjessa. Vähän kuin lyhyen HIITin tekeminen jos aika on kortilla. Suurempi hyöty lyhyessä ajassa. Mutta oli kyse sitten omasta treenistä tai koiran lenkistä, niin tottakai myös pitempikestoisempaa ja rauhallisempaa tekemistä tarvitaan. Koska kyllähän se koirakin silti tarvitsee ja kaipaa välillä myös pidempiä ulkoiluja.

Joka tapauksessa, en ole pitänyt kävelylenkeistä. Oon just niitä ihmisiä, joka ennen raskauttakin treenasi kovaa ja paljon ja kun tuli lepoviikko, en jaksanut tehdä lepoviikoilla edes niitä kävelylenkkejä. Vaikka kuulen monien puhuvan, että lepoviikolla on sitten hyvä tehdä esim. liikkuvuusharjoittelua, kävelylenkkejä… Ja vaikka tiedostankin, että aktiivinen lepo olisi hyväksi kropalle.

Nyt on kuitenkin tapahtunut jotain omituista! Mulla on parina viime viikkona jäänyt ihan vaan kiireiden; töiden ja muiden menojen, takia salitreenit vähille. Lisäksi viime viikon migreeni vaikutti myös viime viikkoon. Kun toivuin vielä migreenistä seuraavan päivän, oli treenaaminen mahdoton ajatus eikä käynyt mielessäkään edes venyttely, kun päähän sattui pelkkä kumartuminen. Koin kuitenkin parhaaksi liikkua edes jollain tapaa, koska makoilu ei tuntunut tarpeelliselta, mutta toisaalta sisälle jämähtäessä tulee helposti vaan näpyteltyä puhelinta tai tietokonetta, katsottua TV:tä tai luettua kirjaa, joista mikään ei ole maailman paras yhdistelmä edellispäivän migreenin kanssa. Joten päätin lähteä kaikessa rauhassa kävelylenkille. Ja yllätin jopa itseni! Tein lähes tunnin kävelylenkin hyvällä fiiliksellä ja lenkin lopussa melkein mietin haluanko mennä sisälle vieläkään!Ja siitä se mun putki lähti. Sen jälkeen, kun salitreeneillekään ei ole ollut kauheasti aikaa, oon himoinnut kävelylenkkejä ja oon niitä myös tehnyt astetta enemmän.

Tämä on saanut mut ajattelemaan kahta asiaa. A.) Ottaako liikkumaan tottunut keho ”väkisin” omansa? Kun ei salitreeniä oo ehtinyt tehdä, kroppa himiöi kuitenkin liikkumaan ja saa mut nauttimaan jopa ennen ”vastenmielisistä” kävelylenkeistä. Vai B.) Loppuraskaus ja vääjäämättä lähestyvä synnytys saa mielen toimimaan erilailla. Kroppa ja mieli rauhoittuu kaikin tavoin, hormonit tekevät tehtävänsä ja alat nautiskella tuollaisista kiireettömistä rauhallisista kävelylenkeistä.

Uskon, että vastaus on sekoitus vähän molempia. Kyllähän sitä liikunnallisena ihmisenä luonnostaan haluaa liikkua ja tehdä edes jotain. Keho ei suostu jämähtämään ja jättämään treeniä ja liikuntaa kokonaan. Mutta toisaalta se on fakta, että raskaus saa aikaan paljon muutoksia sekä kehossa että mielessä. Yleensähän loppuraskaudenkin sanotaan saavan naisen todella rauhalliseksi ja miten sen sanoisi, levollisen hyväntuuliseksi. Hormonit aiheuttavat senkin. Eli se voisi myös liittyä tuohon, että yhtäkkiä sitä ei niin himiöi vauhdikkaita treenejä vaan sitä on tyytyväinen myös rauhallisempaan liikuntaan.
Enkä mä kyllä pane tätä kävelyintoa pahakseni! Munkin pitäisi harrastaa huomattavasti enemmän hyötyliikuntaa ja ulkoilua. Otan siis ilon irti noista nautinnollisista kävelylenkeistä niin kauan kun niitä kestää. Varsinkin, kun edelleen askel on 31.raskausviikolla reipas ja muutaman viikon takaiset kävelykyvyn vievät liitoskivutkin ovat muisto vain!

Onko siellä ruudun takana muita kävelylenkkejä ”inhoavia”? Vai käykö muut kävelylenkeillä mielellään? 

4

This Post Has 4 Comments

  1. Siis tämmöisellä upealla aurinkoisella säällä on ilo tehdä kävelylenkkejä. Tykkään myös kävellä jos seuraa on tai esimerkiksi puhun puhelimessa, muuten kävely on aika tylsää puuhaa…

    1. Joo näin kivalla säällä se on tosi mukavaa!! Ja juuri tuo, että jos sopii kaverin kanssa kävelylenkin niin menee vaikka tunti tai kaksi ihan hujauksessa. 😀 Mutta yksin puuduttavaa. Vaikka tavallaan olisi ihan hyvä opetella sitäkin, että kävelisi itsekseen ilman mitään puhelinta tai muuta häiriötekijöitä. Kuitenkin tekee hyvää sekä henkisesti että fyysisesti vaan nautiskella luonnosta ja olla hiljaisuudessa.

  2. Kävely tylsää paitsi portaissa = tehokas treeni.Vaan jos mitään muuta ei voi tai saa tehdä niin liikkumiseen tottunut kroppa oppii tykkäämään kävelystäkin!
    Myös palautumiseen näillä keleillä loistojuttu, varsinkin jos jalkoja hapottava Hiitti edellispäivänä…

    1. Nimenomaan! Ja juuri tuo, että on se kävely mukavaa portaissa tehokkaasti. Mutta toisaalta joskus pitäisi osata myös höllätä ja ottaa niitä rauhallisia, palauttavia kävelylenkkejä. Tekee hyvää sekä mielelle että keholle. 🙂

Vastaa

Close Menu