Enemmän kun äitiysfysioterapiaa!

Mun luottokampaaja on aina ollut mun sisko, joten mun hiuksia on paljon operoitu vain kotona. En siksi voi sanoa, että mulla olisi pitkää ”suhdetta” vieraaseen kampaajaan, josta en haluaisi päästää irti. Mulla ei myöskään oo luottohammaslääkäriä tai vaikkapa gynekologia, kuten toisilla on. Mutta nyt, mä oon löytänyt fysioterapeutin, josta en malta luopua! 

Sunnuntaina oli vuorossa toinen äitiysfysioterapiakäynti synnytyksen jälkeen. Viime kerralla kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen oltiin katsottu mm.erkauman ja ryhdin tilanne ja havaittu, että mun toinen pakara ei aktivoidu kunnolla. Silloin sovittiin, että seuraavalla kerralla mitataan lantionpohjanlihasten voimat, keskitytään pakaran syvien lihasten aktivoimiseen paremmin ja katsotaan yleisesti kropan tilannetta ja sitä miten toimia jatkossa esimerkiksi treenien suhteen. Tällä toisella kerralla synnytyksestä oli jo yksitoista viikkoa eli noin 2,5kk aikaa. Kroppa on tuntunut oikein hyvin palautuneelta ja suurimmaksi osaksi jo lähes normaalilta. Ainut vaiva mikä mulle oli tuon edellisen käynnin jälkeen tullut, oli alaselän kipuilut. Mä pelästyin sitä asiaa ensin, koska alaselkäkivuthan voi olla aika yleisiä synnytyksen jälkeen, mutta niihin pitäisi myös suhtautua vakavasti. Tottakai säikähdin ensin, että onko tässä nyt kyse jostain ongelmista synnytyksen jälkeen, kunnes rauhoituin. Nyt, kun raskauden aikana treenit rauhoittui koko ajan, synnytyksen jälkeen tuli oltua pari viikkoa täysin liikkumatta, sen jälkeen aloitettua tosi kevyesti ja nyt treenattua sitten pikkuhiljaa jo astetta enemmän ja kovempaa. Onhan se selvää, että mikä tahansa lihas voi jumiutua ja kipuilla joko treenaamattomuudesta tai sitten treenin aloituksesta. Nyt se sattui mun kohdalla olla alaselkä. Maijallekin tämän asian kerroin, kun alkuun kuulumisia juteltiin eikä Maijakaan osannut huolestua asiasta mun kohdalla. Keskusteltiinkin siitä miten näin synnytyksen jälkeen treeni voi muutenkin tuntua alkuun haastavalta, kun painopiste on taas muuttunut ja kroppa vielä hakee ”paikkaansa”. Eli eiköhän alaselän kipuilulle ole ihan syynsä. Kerroin myös Maijalle miten mulla on paha tapa kävelylenkeillä mennä aina täysillä. Kun vaunujen kanssa kävelee lujaa, alkaa loppulenkistä huomata miten yläkroppa kumartuu eteenpäin, kädet on pitkänä edessä ja takapuoli helposti takana. Eli nyt on hyvä keskittyä siihen oikeaoppiseen suoran ryhdikkääseen asentoon vaunuja työntäessä ja Maija kehotti myös Markusta ja Viiviä työntämään vaunuja lenkillä aina, kun he mukana ovat niin saan välillä kävellä ilman vaunuja. Maija kertoi, että kävely käsien heiluessa vapaana tuo sopivaa liikettä myös sinne käsille ja toiminnallisia lihasketjuja aktivoituu.

Aika nopeasti päästiin itse tekemisen pariin ja aloitettiin lantionpohjanlihasten mittaamisesta. Jälleen kerran mittaus tapahtui emätinanturilla. Jos jotakuta tämä mittaus mietityttää, voin kertoa vielä tarkemmin, että anturin saa itse käydä asettamassa vessassa, laitetaan housut päälle ja housujen sisältä tulee sitten johdot, jotka liitetään erilliseen laitteeseen. Eipä tuollaiset anturit ikinä erityisen mukavalta tunnu, mutta tilanne on silti miellyttävä eli sitä ei kannata jännittää! Moni, kun saattaisi tässä kohtaa miettiä, että miten näissä tilanteissa toimitaan ja onko tilanne jotenkin erityisen epämiellyttävä ja vaivaannuttava. Voin lohduttaa, että ei ole! En edes vertaisi gynekologilla käyntiin, tuo varmaan kertoo olennaisen. 🙂

Mittaus suoritettiin selinmakuulla ja melko pian huomattiin, että voimat on oikein hyvät ja saatiin vielä parempia tuloksia, kun raskausaikana. Siinä ei siis ole mun kohdalla ongelmaa. Maija totesi, että hän haluaa siirtää nämä voimat nyt myös pystyasentoon. Normaalisti nuo voimatasot olisivat jo oikein hyvät eikä lisää olisi tarpeen vaatia, mutta koska mun arki on sen verran aktiivista ja treenit rankkoja, halutaan lantionpohjankin olevan riittävän vahva. Puhuttiin siitä miten saan lantionpohjan jännitettyä voimakkaasti suorana piikkinä, mutta rentoutus tapahtuu pikkuhiljaa eli rentous tulee hitaasti lasketellen. Meinattiin jo siirtyä pystyasentoon, kunnes mä totesin, että se rentoutus on mulle nimenomaan se haastava. Kuvaisin asiaa niin, että jännitys tapahtuu voimakkaasti käsi nyrkkiin pusertaen, mutta sitten se rentoutus tapahtuu niin, että jännitys vain hiipuu ja nyrkki avautuu hitaasti. Oikeasti, kun rentoutuksen pitäisi tapahtua samaan tapaan, kun jännityksen eli että nyrkki aukeaisi samantien täysin.

Maija tarttui tähän asiaan eikä noustukaan vielä pystyasentoon vaan päädyttiin ottamaan mulle kuitenkin kotiin harjoitukseksi ensin sen rentouden harjoittelu. Eli että lantionpohjan rentouttaminen tapahtuisi yhtä nopealla piikillä, kun jännittäminenkin. Tämä mun tilanne ei ole mitenkään ”huolestuttava”, mutta on kuitenkin hyvä saada se perusta täysin kuntoon ja oppia myös se rentous parhaalla mahdollisella tavalla. Huomattiin myös, että varsinkin mun vasemman jalan lähentäjä on todella tiukka ja Maija käsittelikin sitä saaden melkoiset irvistykset aikaan. 😀 Koska lähentäjälihas kiinnittyy samoihin kohtiin, kun lantionpohjan lihakset, voi tuossa lähentäjän kireydessäkin olla syynsä siihen, että lantionpohjaa on joko hankala aktivoida tai rentouttaa. Saatiinkin vielä parempia voimatasojakin mittariin piirtymään heti, kun lähentäjä saatiin vähän pehmeämmäksi!

Kun lantionpohjan mittaus oli suoritettu, siirryttiin mun pakaran aktivointiin. Tarkasteltiin tilannetta vielä ja todettiin, että oikea pakara aktivoituu oikein mukavasti, mutta vasen pakara ei meinaa aktivoitua millään. Lähes kaiken työn ottaa vasemmalla puolella takareisi. Mä kerroin Maijalle, että varsinkin, kun kilpaili esteettisessä lajissa ja tarkasteli kroppaa sillä silmällä, mua vaivasi aina se asia, että vasen takareisi on isompi, kuin oikea. Ja eiköhän tästä löydetty siihen ihan selkeä syy. Kokeiltiin Maijan kanssa monenlaisia harjoitteita ja aika monen kohdalla Maija huomasi, että harjoite on liikaa ja jouduttiin siirtyä koko ajan yksinkertaisempiin ja eristävimpiin liikkeisiin. Se takareisi, kun meinasi väkisin jokaisessa liikkeessä tehdä työn pakaran puolesta. Lopulta kuitenkin löydettiin kotiin kaksi hyvää harjoitetta, joissa pakara aktivoituu kunnolla ja takareisi saadaan eliminoitua pois.

Mä oon tästä koko asiasta erittäin innoissani, koska vaikka en nyt osaa yhtäkkiä sanoa asiaa missä oon tämän eron selvästi huomannut niin olen sen eron kuitenkin salilla huomannut. Ehkä eniten siinä, että mua ärsyttää aina se, että vasen takareisi ottaa herkemmin treenin vastaan. Oon aina ajatellut ongelman olevan takareidessä ja yrittänyt epätoivoisesti treenata takareisiä erikseen oikealla aloittamalla. Enpä ollut ikinä tajunnut, että ongelma onkin pakaran aktivoinnissa! Eli vaikka me aloitettiin Maijan kanssa äitiysfysioterapialla, ollaan nyt osittain siirrytty jo muihin, ei raskauteen ja synnytykseen liittyviin asioihin. Joka on aivan mahtavaa! Tottakai se raskaus ja synnytys kulkee myös mukana, mutta mun mielestä on mahtava asia, että löydetään myös muita kohteita. Kuitenkin ihmiskeho on kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos ei vasen pakara aktivoidu kunnolla, voi sen seuraukset näkyä todella monessa paikassa. Tuota pakaran aktivointiongelman syytäkin vähän sivuttiin ja mietittiin mistä se voisi johtua. Mä oon telonut toisen nilkkani aikanaan parikin kertaa. En millään muistanut kumpi se on, mutta syy voisi olla ihan vaikkapa siinä nilkassa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen!

Ihan loppuun ehdittiin vilkaista vielä pikaisesti erkauman tilanne, joka oli oikein hyvä. Sentit olivat vielä pienemmät, kun viimeksi eikä siitä tarvitse erikseen murehtia. Muistinkin vasta kotona, että ei varsinaisesti juteltu siitä miten etenen treeneissä seuraavaksi. Varmistinkin sitten Maijalta vielä viestillä, että mitä on turvallista tehdä ja mitä ei. Maija totesi, että erkauman tilannetta ei tarvitse enää miettiä ja murehtia, mutta koska kudokset ovat vielä pehmeät ja palautumistilassa, täytyy välttää kaikkea missä lantionpohjaan tai vatsalihaksiin kohdistuu liiallista painetta kuten mm. lankutus ja punnerrukset lattialla. Totesinkin myöhemmin Markukselle, että mä alan ehkä vihdoin saada kiinni siitä mitä raskauden jälkeen on turvallista tehdä ja mitä ei ja miksi asia on näin. Siitä kuuluu suuri kiitos Maijalle! Lisäksi kävin verkkokurssin aiheesta, joka myös syvensi sitä tietämystä lisää.

Eikä me tätä asiaa todellakaan vieläkään tähän jätetty! Vaan sovittiin Maijan kanssa seuraava tapaaminen viiden viikon päähän toukokuun loppupuolelle. Silloin synnytyksestä onkin kohta jo 4kk aikaa. Hassua on kuitenkin se, että en edes niinkään enää ajattele sitä kuinka pitkä aika synnytyksestä on siinä kohtaa tai sitä, että odottaisin lupaa esimerkiksi liikkua kovempaa. Oon tajunnut sen, että kiire kovien treenien pariin ei tarvitse olla ekan puolen vuoden aikana ja että moni muu asia on huomattavasti tärkeämpi. Kunhan me saadaan mun vasen pakarakin heräämään kunnolla, on se huomattavasti tärkeämpi ja ratkaisevampi tekijä myös myöhemmin treeneissä, kun yksikään kova treeni tässä kohtaa! 

0

Vastaa

Close Menu