Äitiysfysioterapia – toinen käynti

Lauantaina oli aika suunnata toisen kerran äitiysfysioterapiaan Maijan luo. Ensimmäisestä käynnistä oon kirjoitellut raporttia TÄÄLLÄNyt olisi aika kurkata mitä mun toinen käynti Maijan luona piti sisällään. 

Sen verran palaan vielä ensimmäiseen kertaan, että olin tosiaan silloin saanut kotiin ”harjoitusohjelman”, joka sisälsi simppelin lantion asentoa korjaavan liikkeen sekä lantionpohjanlihasten harjoituksen. Näitä molempia harjoitteita oli tarkoitus tehdä 4-5 kertaa viikossa. Täytyy heti tunnustaa, että vaikka harjoitteet oli helppoja ja nopeita tehdä, en niitä tässä neljän viikon aikana ihan noin montaa kertaa viikossa tehnyt. Joka viikko kuitenkin vähintään kaksi, yleensä kolme kertaa. Joka on kuitenkin jo huomattavasti parempi, kuin tähän asti. Aiemminkin olin tehnyt itsekseni joitain lantionpohjanlihasten harjoitteita, mutta erittäin epäsäännöllisesti sen kummemmin kertoja laskematta. Tärkeintähän onkin saada nämä jutut tavaksi, myös synnytyksen jälkeen, ja parhaitenhan ne tavaksi jää, kun ei vaadita itseltä heti liikaa. Vähän kuin vaikkapa saliharjoittelun aloittamisessa. 🙂

Sitten takaisin tähän toiseen käyntikertaan. Tällä nimenomaisella kerralla mulla olikin viikkoja jo 36+1, joten synnytys alkaa olla oikeasti lähellä. Juttelimmekin Maijan kanssa ensin hyvän aikaa synnytyksestä. Siitä miltä sen lähestyminen musta tuntuu ja millaiset fiilikset mulla on. Kerroin Maijalle, että mulla on aika luottavainen ja odottavainen olo. Tottakai välillä jännittää ja hirvittääkin, mutta pääosin mieli on avoimen odottava. Kerroin myös, että olimme synnytysosastoon tutustumassa ennen joulua ja siellä puhuttiin paljon erilaisista liikkeistä mitä voi synnytyksen alkaessa tehdä. Ja ylipäätään siitä miten se liike synnytyksen alkaessa on tärkeää. Totesin myös, että mulla on sellainen luottavainen olo oman kropan ja sen kanssa, että kroppa selviää siitä koetuksesta. Esikoisen aikaan en käynyt synnytysvalmennuksessa enkä lukenut hirveästi siitä liikkumisesta ja omista toimintatavoista synnytyksen aikana. Silti luonto ohjasi mut liikkumaan koko avautumisvaiheen ajan. Mä en pystynyt istua tai maata vaan luonnostaan hakeuduin erilaisiin nojaaviin asentoihin seisoen ja keinutin lantiotani. Se siis tuli multa ihan luonnostaan. Nyt, kun tiedän asioista vielä enemmän ihan teoriassakin, tulen keskittymään tähän vielä tietoisestikin.

Tämän lisäksi kerroin myös Maijalle, että olen varannut jo TENS-laitteen synnytystä varten ja synnytystoiveisiin olen kirjannut akupunktion. Epiduraali oli kuin taivas esikoisenkin synnytyksessä ja olen senkin valmis ottamaan nytkin tilanteen mukaan. Mutta sen lisäksi mua kiinnostaa myös lääkkeettömät kivunlievitykset ja nähdä miten se kroppa selviytyy ihan itsekseen, mihin kaikkeen se pystyykään!

Täytyy sanoa, että juttelimme Maijan kanssa sen verran paljon myös tästä synnytysasiasta, että en osaisi erikseen sanoittaa mitä kaikkea Maija mulle synnytyksestä puhui. Mutta oli todella mukava kuulla ammattilaisen suusta, että mun fiilikset ja ajatukset kuulostaa erittäin hyvältä. Synnytyksen lisäksi juteltiin myös mun voinnista ja siitä miten pystyn vielä hyvin liikkua, mutta olen selkeästi tietoisesti ruvennut jo keventämään reippaasti. Jotenkin sitä alkaa pikkuhiljaa keho kaivata rauhoittumista. Mäkin oon tehnyt töitä vielä aika mukavasti ja tämä tähän mennessä kestänyt kuukauden loma päivätöistä on ollut vielä aika aikataulutettua. Nyt sitä alkaa pikkuhiljaa jo kaivata sitä rauhoittumista kaikin puolin; sekä treeneissä että työn puolesta. Edelleen oon toki salilla treenannut, jopa enemmän kun hetkeen. Mutta treenit on olleet koko ajan rauhallisempia.

”Juttelutuokion” jälkeen Maija vielä kysyi onko mulla itsellä jotain mielen päällä ja otin heti puheeksi vatsan erkauman. Arvelin, että sitä ei ennen synnytystä vielä ole edes tarvetta sen kummemmin pohtia, mutta se silti on jotenkin mun mielessä pyörinyt jatkuvasti. Maija totesikin, että kaikille se jonkinlainen erkauma tulee, se on väistämätöntä ja luonnollista. Ja tässä kohtaa noilla ensimmäisellä kerralla saaduilla kotiharjoitteilla nimenomaan pyritään jo estämään sitä liiallista erkaumaa. Lantionpohjanlihakset ovat keskivartalon perusta ja ne tekevät yhteistyötä mm. syvien vatsa- ja selkälihasten kanssa. On siis aikalailla selvää, että niiden  hyvä kunto on erittäin tärkeää myös erkaumalle. Lantion asennon korjaaminen taas myöskin estää sitä liiallista erkaumaa. Jos lantio on huonossa asennossa, tulee helposti kuljettua ns. maha voimakkaasti edessä ja pystyssä jolloin erkauma saa tarpeetonta painetta. Ei ole siis ihan sama missä asennossa tulee ihan vaan seistyäkin. Maija kertoi myös, että vaikka erkaumaan voidaan vaikuttaa, on kaikkien kudostyyppi myös erilainen. Toisilla erkaumaa tulee valtavasti, mutta heti synnytyksen jälkeen se palautuu ihan itsestään. Toiset taas joutuu tehdä oikeasti töitä sen erkauman palautumisen eteen. Ja niinhän se menee, geeneillä on suuri vaikutus. Vähän kuin treenaamisessa tai vaikkapa painonpudotuksessa tai kehonmuokkauskessa. Toiset joutuu treenata kuin hullu pysyäkseen kunnossa, toiset joutuu nähdä huomattavasti vähemmän vaivaa ja pysyvät silti hyvässä kunnossa ympäri vuoden.

 

Tässä kohtaa täytyy todeta, että mun mielestä on ihanaa miten paljon näillä kahdella ekalla kerralla on ihan vain juteltukin!

Se itse tekeminen on tärkeää, mutta myös se juttelu antaa ainakin mulle jo valtavan paljon! Maijan kanssa juttelu on vieläpä todella luontevaa ja mukavaa.

 

Meinasin sanoa, että juttelun jälkeen mentiin itse asiaan, mutta toisaalta jo tuo juttelu on erittäin tärkeää asiaa! Ja loppuviimein eniten asiaa saan myös tähän postaukseen tuosta itse jutteluosuudesta. 🙂 Mutta sanotaanko, että juttelun jälkeen siirryttiin toimintaan. Tällä kertaa oli tarkoitus keskittyä liikkuvuuteen. Hyvä liikkuvuus keskivartalon ympärillä on hyväksi myös synnytyksessä sekä palautumisessa, kun esimerkiksi alaselässä ei ole tarpeettomia jumeja, jotka vetävät vartaloa väärään suuntaan. Hyvän liikkuvuuden etu on myös se, että vauva mahtuu olemaan mahassa mukavasti ja esimerkiksi kääntymään oikeaan asentoon. Onneksi meillä ollaan jo raivotarjonnassa niin sitä huolta ei ole.

Riippumisella (jalat silti maassa tuettuna) haetaan venytystä ja pituutta kylkiin. On vauvallakin masussa tilaa hakea hyvää asentoa.

 

Erilaisia liikkuvuutta edistäviä harjoitteita tuli muutama. Niistä kaksi näkyy postauksen kuvissa. Näitä harjoitteita on hieman vaikea lähteä varsinkaan maallikkona selittämään, joten todetaan vain, että näiden avulla pyritään mm.saamaan pituutta ja tilaa keskivartaloon. Lisäksi osa harjoitteista keskittyy myös lantion alueelle. Kaikki harjoitukset ovatkin nyt siitä mukavia, että asennoissa on oikeasti mukava oleilla eikä painetta niiden suorittamisesta ja toistomääristä ole. Pääasia on, kun tulee tehtyä silloin, kun keho sitä vaatii ja sen verran, kun tuntuu hyvältä.

Viimeisten joukossa katsottiin vielä mun tämän hetkisen erkauman tilanne. Ekaumaa oli todella vähän, ei kuulemma juuri nimeksikään. Sen lisäksi oli mukava kuulla, että vatsan ihokin vaikuttaa tosi kimmoisalta ja eipä mulle ole raskausarpiakaan tässä raskaudessa vielä tullut. Esikoisen aikana tuli ihan muutamat navan alle. Ja ei, ei ne raskausarvet todellakaan ulkonäöllisesti mitään haittaa. Mutta kertoo kuitenkin aina siitä miten iho ja koko keho mahdollisesti antaa sopivasti periksi ja palautuukin toivon mukaan hyvin jälkeenpäin. Yllätyin myös, kun Maija kokeili venyttää mun napakorun ”arpea”. Napakorua mulla ei oo ollut enää vuosiin, mutta jälki siitä luonnollisesti vielä on. Maija kertoi, että lävistyskohdat ovat sama asia, kun arvet ja arvet voivat vaikuttaa yllättävästikin meidän kehoon jopa lihasten aktivoitumiseen asti. Jos vatsan alueella olisi vaikkapa tähystys- tai sektioarpia, olisi niitäkin arpia tärkeä käsitellä ja ”venytellä” joustavaksi. Munkin lävistyskohtaan ihan sattui pistäväksi aluksi, kun Maija sitä venytti ja ”pyöritteli”, mutta pikkuhiljaa arpi alkoi antaa periksi ja lopuksi ei kipua juurikaan tuntunut. Mielenkiintoista, enpä ole tälläistäkään ikinä ajatellut! Ja mua, kun kiinnostaa kehon kokonaisvaltainen toiminta kaikin puolin niin imen kyllä tälläiset pienet yksityiskohdat aina itseeni suurella mielenkiinnolla. 🙂

Ihan lopuksi katsottiin vielä pintapuolisesti hengitystä ja sain hengitysharjoituksen myös kotona tehtäväksi. Tähän keskityttiin kuitenkin vasta hyvin pintaraapaisuna ja seuraavalla kerralla, joka on viikoilla 38+2 (kunhan en synnytä yllättäen sitä ennen 😀 ) on tarkoitus tähän hengitykseen perehtyä vielä enemmän. Sillä, kun on suuri merkitys ja vaikutus myös synnytyksessä.

Paljon tärkeää asiaa ja osa jäi varmasti myös kirjoittamatta ylös. En voi muuta kun suositella edelleen, ainakin itseä kiinnostaa se kehon toiminta ja sen kykenevyys. Olen saanut näiltä kahdelta kerralta jo enemmän, kun olin odottanutkaan! 🙂 

4

Vastaa

Close Menu