Äitiysfysioterapia – kolmas ja viimeinen käynti ennen synnytystä

Se olisi nyt viimeinen kerta ennen synnytystä äitiysfysioterapiaa takana. Mikä on tässä kohtaa fiilis asiasta? No ennen kaikkea se, että näillä fysioterapiaeväillä on erittäin hyvä fiilis lähteä synnyttämään! 

Toisella kerralta olin saanut ”kotiläksyksi” erilaisia liikkuvuusharjoitteita, yhden hengitysharjoituksen ja lisäksi lantionpohjanlihasten harjoitus oli kulkenut mukana ensimmäiseltä kerralta. Näissä missään harjoitteissa EI kuitenkaan ollut eriteltynä mitään tarkkoja määriä tai kertoja vaan oli erittäin tärkeä kuunnella itseään ja tehdä sitä mikä hyvältä tuntuu. Olinkin liikkuvuusharjoitteita tehnyt fiiliksen mukaan, mutta kuitenkin useamman kerran viikossa, koska se hyvältä tuntui. Välillä yksi ”liikkuvuustreeni” kesti minuutin tai kaksi, kun vaan pari kertaa innostuin jotain liikettä kotosalla olohuoneen lattialla tekemään tai esimerkiksi riippumaan meidän portaissa. Enimmilläänkin ”liikkuvuustreenit” kestivät noin 10 minuuttia eli tosiaan hyvin simppeleitä ja nopeita juttuja.  Lantionpohjanlihaksia olin treenannut edelleen noin kolme kertaa viikossa eli oikein sopivan määrän ja niiden treenaaminen oli jäänyt selkeästi tavaksi. Lantionpohjanlihasten treeneissäkin tosin on koko ajan keskitytty enemmän rentouden löytymiseen maksimivoiman kautta. Rentouden löytyminen synnytyksen lähestyessä ja synnytyksen hetkellä kun on huomattavasti tärkeämpää kuin se itse voima.

Viimeisellä kerralla, joka oli sunnuntaina raskausviikoilla 38+2, oli tarkoitus keskittyä ainoastaan synnytykseen rentouden ja hengitysharjoitusten myötä. Tuona aamuna kun heräsin, olin kyllä mielelläni lähdössä aina odotetulle käynnille, mutta mulla oli hyvin nukutusta yöstä huolimatta jotenkin omituisen kireä ja väsynyt olo. Kai se loppuraskaus jo tekee jotain, vaikka vointi olisi miten hyvä. Ja täytyy sanoa, että tämä käynti tuli niin tarpeeseen eikä Maija olisi voinut käyntiä paremmin enää suunnitella.

Alkuun juteltiin tavalliseen tapaan mun voinneista ja fiiliksistä synnytyksen suhteen. Kuten monesti sanottua, mun olo on hyvin rauhallisen seesteinen ja Maija sitä mun rauhallisuutta ja ulospäin huokuvaa hyvää vointia on kehunutkin. Sillä omalla rentoudella, kun voidaan siihen synnytykseen ja sen käynnistymiseenkin vaikuttaa. Se kun on tiedossa, että hormonit vaikuttavat synnytykseen ja jos on ihan stressin partaalla kireänä, ei synnytys välttämättä edes käynnisty suotuisasti.

Jonkin aikaa, kun oltiin synnytyksestä ja fiiliksistä juteltu, siirryttiin hengitysharjoitusten pariin. Yksi tärkeä pointti, joka mun mieleen jäi ja jonka heti Markuksellekin kotona sanoin, on hengityksen ”matkiminen”. Kun joku on sun lähellä, sitä alkaa helposti hengittää samaan tahtiin ja matkia toisen hengitystä. Maija sanoikin, että tämä onkin hyvä kertoa myös Markukselle. Synnyttäjän on tärkeää hengittää synnytyksen edetessä hyvin ja rauhallisesti, että kudokset saavat happea ja kiputuntemuksetkin ovat täten inhimillisempiä, kun koko kroppa ei ole ihan kireänä ja lukossa. Jos Markus hermoilee ja hengittää pinnallisen katkonaisesti ihan mun vieressä, tarttuu hänen ”paniikkihengityksensä” helposti minuun. On siis tärkeää, että myös tukihenkilö muistaa pysyä rauhallisena ja hengittää. 🙂 Hengityksellä on suuri voima sekä meidän mieleen että kehoon. Tehtiinkin jonkun aikaa mukavan rentouttavalta tuntuvaa hengitysharjoitusta ja Maija kehui mun hengityksen rytmittyvän automaattisesti ja huomaamatta jo tosi hyvin synnytystäkin ajatellen. Sain myös yksinkertaisen ”kaavan” hengitykselle mitä mun olikin helppo käyttää. Maija sanoikin, että mitään ei tarvi tai kannata käyttää jos se ei tule itseltä luonnostaan. Äitiysfysioterapiasta ja esimerkiksi itse netistä lukien voi saada hyviä eväitä ja ideoita, mutta vain sellaiset kannattaa luonnollisesti ottaa käyttöön mitkä itsellä luonnostaan tulee ja hyvältä tuntuu. Sitä voi muutenkin etukäteen suunnitella ja miettiä erinäisiä asioita miten haluaisi synnytyksessä toimia, mutta lopulta niistä ei välttämättä puoletkaan ”toteudu”, koska synnytys etenee kuitenkin aina omalla painollaan eikä ikinä tiedä mikä tuntuu hyvältä siinä kohtaa. Sen näkee sitten tilanteen mukaan. Toinen pointti mikä mulla jäi mieleen oli leuan pitäminen rentona. Äitikin on sitä mulle aina hokenut ja taas sen kuulin ja muistan nyt varmasti. Tarkempana taustatietona siihen leuan rentouteen Maija kertoi leuan olevan yhteydessä keskivartalon seudun lihaskalvoihin ja kun leuka on rentona, on myös kohdun ympärillä kaikki rentona. Jos ollaan kireänä pakettina leukaa myöten, voi myös supistukset tuntua kivuliaammilta.

Hengitysharjoituksen jälkeen tehtiin jonkinlainen rentoutusharjoitus missä mä sain maata mukavassa asennossa silmät kiinni ja Maija luki mulle asioita mihin keskittyä. Se tuntui musta mukavalta ja luontevalta, toisille kun tälläisetkään harjoitukset ei välttämättä tunnu omalta. Pystyin myös keskittyä harjoitukseen ja tuli jotenkin kaiken kaikkiaan levollinen olo.

Viimeisenä Maija vielä käsitteli lempeästi lihaskalvot vatsan ympäriltä. Se oli piste i:n päälle ja tämän kaiken jälkeen oli kyllä tosi hyvä fiilis. Rento, levollinen ja mukava olo. Sitä rentoutta ja mukavuutta, kun tässä on jotenkin ruvennut jo ihan erilailla luonnostaan kaipaamaan ja arvostamaan. Myös treenit on ihan luonnostaan ja itsellään pikkuhiljaa muuttuneet kevyemmiksi ja se rentous tuntuu näkyvän kaikessa. Tuntuu, että oon päässyt jo jonkinlaiseen kuplaan synnytystä ajatellen.

Harjoitusten ja käsittelyn jälkeen me sitten juteltiinkin vaan jonkin aikaa jo myös synnytyksen jälkeisestä ajasta. Kotiläksyjä ei enää tullut. 🙂 Varailen synnytyksen jälkeen aikaa sitten joskus reilun kuukauden päästä ja oli mukava lisäksi kuulla, että jos saisin pahoja repeämiä tai jouduttaisiin sektioon, voisin olla Maijaan yhteydessä heti synnytyksen jälkeen ja hän kertoisi minulle miten voidaan edistää arpien palautumista alusta alkaen. Lisäksi Maija neuvoi minua jo miten toimia lantionpohjanlihasten ja ihan esimerkiksi liikunnan suhteen heti synnytyksen jälkeen. Treenaamaan ei luonnollisesti heti sairaalasta lähdetä, mutta kävelylenkit ovat sopivia ja sallittuja samantien jos vointi sen sallii. 🙂

Sitten olikin aika lähteä kotia kohti tsemppien ja halausten saattelemana. Jäätiin varmasti molemmat odottelemaan innolla miten se mun synnytys oikein menee!

Käynnin jälkeen mulla oli kyllä erityisen hyvä ja rento fiilis ja itseasiassa olin jopa jotenkin tosi herkällä mielellä, sillä lailla positiivisesti! Tuntuu jännittävän ihanalta, että jatkuvasti saa todeta ihmisille, että nähdään sitten seuraavaksi, kun oon synnyttänyt. Ja ihaninta se on tälläisenä hetkenä, kun kuitenkin Maijankin kanssa on nähty vain raskauteen ja synnytykseen liittyen ja kun Maijan luota lähtiessä fiilis on kuitenkin aina ollut niin hyvä. Tuntuu siltä, että on hyvissä käsissä ja ollaan kyllä mun mielestä Maijan kanssa löydetty jotenkin niin mukavasti yhteinen sävel. 🙂

3

Vastaa

Close Menu