Äitiysfysioterapia – 4kk synnytyksestä

Synnytyksestä on kulunut reipas neljä kuukautta. Viime viikolla oli aika suunnata jälleen äitiysfysioterapiaan Maijan luokse!

Meidän edellinen käynti piti olla jo toukokuun puolen välin jälkeen noin kuukausi edellisestä käynnistä, mutta Ilmarin voimakkaat hammasitkut sai mut siirtämään aikaa. Nyt ehtikin sitten tapaamisten välille tulla jopa yli 1,5kk aikaa. Se on melkoisen pitkä aika, oikeastaan kolmannes Ilmarin koko iästä.

Edellisellä kerralla oli käynnillä keskitytty lantionpohjaan sekä syviin pakaralihaksiin ja nimenomaan uinuvaan vasempaan pakaraan ja sen aktivointiin. Olin saanut kotiin harjoitteeksi sekä pakara- että lantionpohjanlihasharjoitteita. Pakaraharjoitteita oli kaksi, mutta olin tehnyt pääosin vain toista itselle paremmalta tuntuvaa harjoitetta. Onhan tärkeää, että se harjoite oikeasti tuntuu siellä missä pitää. Lantionpohjanlihaksissa oli keskitytty lähinnä rentouteen.

Lähentäjien venytystä ennen lantionpohjanlihasten harjoitteita

Olin harjoitteita tehnyt säännöllisen epäsäännöllisesti. Välillä useamman kerran viikossa, välillä huomasi yhtäkkiä viikon jo lähes kuluneen ja harjoitteiden unohtuneen. Vaikka nämä Maijalta saadut treenit ovatkin helppoja ja nopeita suorittaa eli ajasta ei pitäisi olla kiinni, niin silti ne vaan välillä jää eikä (muka) sopivaa hetkeä löydy. Mutta oon ollut itselleni armollinen myös näissä kuten normaaleissa treeneissäkin. Turha sitä on liikaa vaatia itseltään, kunhan niitä tulee tehtyä silti eikä ne jää ja unohdu ihan kokonaan. Ja kyllä mä voin sanoa, että kun äitiysfysioterapiassa on nyt käyty jo yli puolisen vuotta, on lantionpohjanlihastenkin harjoittelu mennyt selkeästi jo selkärankaan. Vaikka välillä tulisi taukoja, että ei tulisi tehtyä, ne taas kyllä muistuu mieleen eikä pienet tauot ole ongelma. Ihan samaan tapaan, kun normaalissa treenaamisessa.

Ilmari oli jälleen luonnollisesti mukana tapaamisessa ja lähdettiin matkaan kaksin. Viime kerralla, kun Viivi oli tullut Ilmaria mukaan viihdyttämään. Ilmari päättikin aikalailla määrätä käynnin tahdin olemalla melkoisen vaativa pieni mies. Tässä lähiaikoina Ilmarilla on ollut vähän sellaista haasteellisempaa käytöstä, joka kuuluu varmaankin sekä ikään että hampaiden tekoon. Mutta se olisikin kokonaan oma juttunsa. Joka tapauksessa, Ilmari tosiaan vaati aikalailla syliä koko käynnin ajan eikä oikein sylikään meinannut riittää. Onneksi äitiysfyssarit ovat työnkuvassaan tottuneet myös vauvojen viihdyttämiseen ja Ilmari olikin lähes koko käynnin ajan Maijan hellässä huomassa, sai äiti tehdä harjoitteita jotakuinkin rauhassa. 🙂

Lantionpohjanlihasten harjoittelua ja nimenomaan rentouden löytämistä jalat kohotettuina

Tälläkin kertaa mittailtiin jälleen sitä lantionpohjanlihasten tilannetta ja huomattiin, että edelleen siellä sitä jännitystilaa on ja rentoutusta pitäisi vieläkin harjoittaa. Nyt otettiin siihen jälleen uusia keinoja. Eiköhän se rentouskin sieltä pikkuhiljaa löydy. Maija totesi, että ei tilanne huolestuttava oo, mutta siihen asiaan on kuitenkin hyvä keskittyä, koska eihän se minkään lihaksen kohdalla ole hyväksi jos pidetään yllä jatkuvaa jännitystä. Maija totesikin, että hän uskoo vakaasti, että opin sitä rentoutta kyllä sinne löytämään. Tällä hetkellä rentouden ja maksimijännityksen välillä on vähän liian pieni haitari ja olisi hyvä saada siihen vähän laajempi ”skaala”. Ja musta tuntuu, että jonkinlaisen lampun syttymisen koinkin asian suhteen ja tuntuu siltä, että nyt löydän rentouden paremmin. Katsotaan mitä seuraavalla kerralla mittaustulokset näyttää. Ja toki huomionarvoistahan on myös se, että kun lukemia mitataan, on alapäässä anturi, joka saa myös paikat vähän jännittymään ja tulos voisi oikeasti olla vähän parempi. Eipä tuollaisen anturin kanssa täyttä rentoutta vaan pysty kovin helpolla löytämään. Nyt sain jälleen kotiin uusia rentoutusharjoitteita ja lisäksi täytyy nyt muistaa venytellä myös lähentäjiä. Lähentäjälihakset, kun kiinnittyvät samoihin paikkoihin, kun lantionpohjanlihakset ja jo niidenkin kireys voi vaikuttaa rentouden löytymiseen. Tästä oli itseasiassa puhetta jo viime kerralla ja Maija silloin lähentäjälihaksia jopa käsitteli, mutta olin päässyt asian kokonaan unohtamaan.

Lisäksi katsottiin mun edelliskerran pakaraharjoitetta ja Maija totesi, että nyt pakaralihas aktivoituu selkeästi paremmin, kun viimeksi. Eli muutosta on tapahtunut! Itsekin olin ollut huomaavinani tässä välissä, että jotain on tapahtunut. Lisäksi otettiin myös uusi harjoite kotiin, joka tuntuukin tosi tehokkaalta ja sopivan kamalalta. 😀

Tällä kertaa tunti menikin Ilmarin viihdytyksen, lantionpohjanlihasten mittauksen ja näiden parin pakaraharjoitteen parissa. Lisäksi juteltiin luonnollisesti mun palautumisesta, joka mulla on ollut hyvää ja synnytys tuntuukin osittain olevan jo kaukainen muisto vain eikä sitä tunne kropassaan enää juurikaan. Treenitkin on ikäänkuin itsestään edenneet nousujohteisesti ja ovat jo astetta rankempia. Erkaumasta ei tunnettu tarvetta edes jutella, koska se on kuitenkin ollut niin hyvin palautunut jo viime kerroilla eikä se erkauma läheskään aina ole edes millään lailla kaiken ydin, vaikka siitä eniten ehkä tässä synnytyksestä palautumisen yhteydessä yleisesti puhutaankin. Tunti vierähti näiden parissa taas ihan liiankin nopeasti, sillä lisäksi me keksittiin kaikenlaisia aasinsiltoja milloin mistäkin jutuista ja päädyttiin käymään hyvät keskustelut kaiken lisäksi mm.seksuaalisuudesta ja seksistä synnytyksen jälkeen, vessa-asioista, miesten lantionpohjalihaksista ja imetyksestä. Eli aika laaja skaala kaikenlaisia juttuja, joidenkin kohdalla jouduttiin ihan pysähtyä miettimään, että mistä tämä keskustelu sai edes alkunsa?! 😀

Pakara-aktivaatiota, tässä asennossa polvia nostetaan maasta tärkeimpänä se asia huomioiden, että alaselkä ei lähde notkolle. Siksi tässä ihanteellisinta olisikin, että lantion alla olisi tyyny.

Näistä erilaisista keskusteluaiheista päällimmäisenä jäi ehkä mieleen seuraavat:

-Miesten lantionpohjalihakset on tulossa tapetille! Niistä kun puhutaan todella vähän, vaikka yhtälailla ne on kuitenkin olemassa kuin naisillakin. Maijan mukaan sekin on kuulemma kuitenkin nouseva ”trendi”, joka on varmasti ihan hyvä asia, että myös miesten kohdalla tämä asia nostetaan ilmoille.

-Vessa-asioista tulee mieleen sellainen asia, että isolla asialla käydessä olisi tärkeä nostaa jalat ylemmäs, kun 90 asteen kulmaan eli esimerkiksi pienelle vessajakkaralle. Silloin suoli on paremmassa asennossa ja ulostaminen on helpompaa. Tämä on erityisen tärkeää jos on ongelmia esimerkiksi peräpukamien kanssa, mutta ihan muutenkin kaikilla ihmisillä; miehillä, naisilla ja jo lapsilla.

-Seksistä synnytyksen jälkeen taas nousee mieleen se miten tärkeää siitä on puhua puolison kanssa eikä vaatia itseltään liikaa eikä varsinkaan pakottaa itseään mihinkään ajatellen, että on pakko puolison takia. Olla siis armollinen myös tässäkin asiassa itselleen. Moni äiti varmaan jakaa sen fiiliksen, että kun vauva on iholla lähes 24/7, on seksin ajatteleminen jotenkin tosi vaikeaa, vaikka kroppa siihen muuten olisi valmis. Se puhuminen puolison kanssa siis nousee todella tärkeäksi asiaksi, että ei tule väärinkäsityksiä.

Sellaisia asioita tällä kertaa, sekä äitiysfysioterapia-asiaa että ehkä vähän myös asian vierestä. Toisaalta kuitenkin kaikki nivoutuu jollain tapaa yhteen. Mun mielestä ihaninta on huomata, että käynnit rönsyilee niin paljon, että väliin mahtuu kaikenlaisia asioita eikä siitä silti tule tunne, että hei, miksi me juteltiin miesten lantionpohjalihaksista mun käynnin aikana, vaikka ne ei liity mitenkään muhun?! 😀 Se on sitä sopivaa rönsyilyä, koska mielestäni sellainen liian tiukka kaavan mukaan meneminen ei oo hyvä asia. Ja tietysti myös jokaisen asiakkaan kohdalla erilailla asiakkaan mukaan, koska kyllähän kaikki asiakassuhteet muodostuu aina omanlaisiksi.

Joka kerta sitä seuraavaa kertaa odottaa innolla eikä tätä fysioterapiaa huvita missään nimessä vielä tähän lopettaa, vaikka synnytyksestä palautuminen onkin jo sillä mallilla, että tavallaan pakottavaa tarvetta ei olisi käydä.

Seuraava käynti varattiin jälleen kuukauden päähän heinäkuun alkupuolelle. Sillä kerralla keskitytään mun toiveesta keskivartaloon, koska mulla on aina ollut pieniä ongelmia keskivartalon hallinnan eli ”vatsan pullahtamisen” kanssa isoissa liikkeissä. Kiva saada taas uusia kehityskohteita! 

1

Vastaa

Close Menu