39. raskausviikko – levottomampia öitä ja alaselkäsärkyä

Taas on yksi raskausviikko taputeltu, tällä hetkellä tasan viikko laskettuun aikaan, joten olisi aika läpikäydä päiväkirjamaisesti 39.raskausviikko! 

38+0

Meillä on ollut pikkuisen patterien kanssa ongelmaa eli ne eivät ole meinanneet lämmittää kunnolla ja varsinkin yläkerrassa on makuuhuoneissa ollut inhottavan kylmä. Vauvankin syntymää ajatellen muistimme vihdoin soittaa talonmiehelle ja hän oli niitä käynyt edellispäivänä katsomassa. No, voitteko kuvitella miten heräsin tähän aamuun? Todella huonosti nukutun yön jäljiltä aavistuksen väsyneenä ja pää kipeänä, sillä me meinattiin tukehtua kuumuuteen yöllä. 😀 Kävin vessassakin levottomana varmaan viisi kertaa yön aikana. Onneksi tuon yön jälkeen on löydetty sopiva säätö pattereille eikä oo enää kuumuus vastaavalla tavalla vaivannut, mutta ei onneksi myöskään kylmyys!

Aamupäivästä tehtiin jopa tunnin kävelylenkki. Ehdittiin puoli tuntia kävellä ja olla kotinurkalla, kun päädyttiin siihen, että kävely ja sää tuntuu niin mukavalta, että ei malta mennä kotiin. Ja niin jatkettiin vielä toinen puoli tuntia. Kipuja ei ollut, mutta aavistuksen hidastahan se touhu välillä jo oli.

Lenkin jälkeen testattiin Markukseen tens-laitetta. 😀 Tietää ainakin miten sitä käyttää tosipaikan tullen. Tuossa kohtaa ei viitsitty sitä vielä muhun kokeilla, kun odotin vastausta vuokraajalta, että onko se ok ilman kipeitä supistuksia vai ei. On kuitenkin kuulemma sallittua (kunhan 37 raskausviikkoa on täynnä), mutta ei kuitenkaan välttämättä hyödyllistä. Jätettiin sitten tosiaan testaus vaan Markukseen (sekä mun käteen!), mutta nyt ainakin tiedetään miten se toimii. Ja aika metkalta se kyllä tuntui ja näytti. 😀

Illemmalla tein n. 30 minuutin treenin, joka keskittyi enimmäkseen olkapäihin ja ojentajiin. Lisäksi vähän liikkuvuusharjoitteita loppuun.

Illalla pyörin sängyssä reippaan puoli tuntia, sillä mulla tuli jännää alaselkäsärkyä. Se ei ollut kuukautiskipujen tyylistä jomottavaa ja jatkuvaa eli enemmän kipu tuli ja meni. Ei ehkä aaltomaisesti kuten supistukset, mutta vähän sinne päin. Kipu ei ollut kuitenkaan lamaannuttavaa ja reilun puolen tunnin jälkeen se meni ohi. Pieni jännitys tuosta tuli, sillä tytön synnytyksessä ekat supistukset oli nimenomaan alaselällä ja ne tuli vasta sitten, kun oli jo menoa. Olisiko tuossa siis ollut ekoja merkkejä synnytyksen lähestymisestä, kun supistuksia ei muuten ole tullut ja olen ollut niin oireeton ja vaivaton? 🙂

38+1 

Takana hyvä yö, unta yhteensä noin kahdeksan tuntia.

Jälleen jo tavaksi tullut puolen tunnin lenkki. Vaikka olisi viikonloppu ja Markuksen mahdollista hoitaa vaikka yksin koiran lenkitys, on näihin kävelylenkkeihin kyllä jo niin tottunut ja niitä ihan odottaa. Mielellään sitä jaloittelee joka päivä näin, kun treenit muuten on jo aikalailla minimissä eli noin kahdessa treenissä per viikko. Tai itseasiassa taitaa mennä kolmeen treeniin, mutta keveytensä ja lyhyytensä vuoksi tuntuu kuin en treenaisi niinkään paljoa kun kolme kertaa viikossa.

Alaselkää särki jonkin verran päivän mittaan. Aamupäivästä jonkin verran, päivällä kipu oli poissa ja lenkkikin oli vaivaton, mutta iltaa kohti taas tuntui jotain. Fiilis oli se, että jotain siellä tehdään ja tapahtuu, vaikka mitään suuren suuria kivut ei olekaan. Enemmän pientä ajoittaista särkyä alavatsalla ja -selällä sekä yhdessä välissä alkuillasta tosi ikävää tunnetta nivusten ja lonkkien sisällä. Myös syväkyykky tuntui ikävältä, pikkuhiljaa alkaa paineen tuntua olla alapäässä syväkyykkyasennossa, kun tähän mennessä syväkyykky ei ole tuntunut mitenkään sen kummemmalta.

Muutenkin huomasin, että aloin edellisillan tuntemusten jälkeen ihan erilailla kuulostella itseäni ja kaikkia tuntemuksia, onhan se laskettu aika kuitenkin nyt jo niin lähellä. Sanotaanko, että vaikka täysiaikaisuus tuli 37+0, niin en silti synnytystä pitänyt todennäköisenä vielä sillä viikolla. Mutta nämä kaksi viikkoa ennen laskettua taas alkaa olla enemmän jo sellaiset viikot, että voisi oikeasti tapahtua!

Äiti toikin mulle lainalle vehnätyynyn mikä oli pyörinyt mielessä jo aiemmin, mutta olin sen unohtanut kysyä lainaan. Ja ai niin, ostinhan mä sairaalakassiin matkapullot shampoota ja hoitoainetta eli on sitäkin täydennetty entisestään.

38+2 

Unta tuli yön aikana taas noin yhdeksän tuntia. Yö oli ihan hyvä, mutta vähän pientä levottomuutta oli; useampi vessareissu ja lisäksi joka kääntyminen sattui alavatsalle. Aamulla, kun heräsin, olinkin jotenkin kireä, väsynyt ja ärtynyt. Mulla myös ihan kolotti ja särki koko kroppaa. Jouduinkin Markukselle heti aamusta todeta, että mun ryhmäliikunta jää kyllä tänään vetämättä ja edellisen sunnuntain ryhmäliikuntatunnin veto taisi täten jäädä viimeiseksi ennen synnytystä. Kehoa kannattaa tässä kohtaa kuunnella eikä vaatia siltä liikaa.

Aamupäivästä mulla oli vipa äitiysfyssarikäynti ennen synnytystä. Kirjoitin siitä tarkemmin TÄÄLLÄ. Fiilis käynnin jälkeen oli todella hyvä, levollinen ja rento ja jos aamulla oli ärtymystä, jäi ärtymys tuolle reissulle.

Päivän mittaan tuli välillä pieniä selkäkipuja. Kipu oli sellaista, joka tuntui yhtäkkiä ja hiipui pois. Olisiko nuo nyt jotain ennakoivia supistuksia? Kuka tietää? En usko tässä kohtaa, että lähtö olisi päivän tai kahden päästä, mutta jotain jomotuksia alkaa tulemaan.

Salilla tein alkuillasta 20 minuutin treenin koko kropalle kuminauhalla. Kuten huomaa, treenit alkaa olla jo tosi lyhyitä ja lempeitä. Tämän päälle tein vielä liikkuvuusharjoituksia.

Tälle päivälle ei tullutkaan kävelylenkkiä ollenkaan, mutta turha noista kävelylenkeistä on paineita ottaakaan. Tosin illalla kävin pienen pissatuslenkin koiran kanssa ja ulkoilua siihen kertyi noin viisitoista minuuttia eli jotain happihyppelyä kuitenkin.

38+3 

Viime viikolla sain hehkuttaa hyviä yöunia, mutta nyt on sitten taas ollut vähän levottomampaa. En varsinaisesti valvo öisin pitkiä pätkiä, kuten joillain tuntuu olevan ongelmana. Mutta tähänkin aamuun heräsin noin kahdeksan tunnin yöunien aikana ja tuon kahdeksan tunnin aikana olin käynyt vessassa varmaan kolme kertaa sekä miettinyt yön aikana mm. työasioita. Mietin sellaisia työasioita mitkä ei todellakaan oo stressaavia tai mitä mun ei tarvisi edes miettiä varsinkaan keskellä yötä, mutta kuten kaikki varmaan tietää, sitä vain tulee mietittyä jotain, kun ei saa unta. Eli jotenkin levoton ja tietyllä tapaa vähäuninen yö. Aamulla sain heti hihkaista itsekseni, että nyt laskettu aika on oikeasti jo ensi viikolla!!! Tänään Markus myös palasi töihin talvilomaviikon jälkeen, joten nyt aamupäivät kuluu yksikseen koiran kanssa tytönkin ollessa koulussa.

Aamulla istuskelin ensin aamupalan ja kirjan kanssa pitkän aikaa keittiössä ja sen jälkeen näpyttelin vielä konetta hyvän tovin samassa paikassa. Koko sen ajan alaselkää särki pienesti. Ei mitään suurta, mutta näin kun ei isoja oireita oo ollut tai alaselällä aiemmin kipuilua, sen pienen menkkakipumaisen jomotuksen kyllä huomaa.

Aamupäivästä käytiin koiran kanssa jälleen reilu puolen tunnin kävelylenkillä -23 asteen pakkasessa. Auringonpaiste ja tyyni ilma ei kuitenkaan tuntunut yhtään niin kylmältä ja keli oli tosi ihana! Vähän kyllä rupesi puolessa välissä lenkkiä mietityttämään, että kannattaako sitä enää varsinkaan näillä pakkasilla kävellä keskellä peltoja jossain paikassa minkä vain Markus tietää ja minkä lähelle ei autolla pääse. Jos menisikin vaikkapa lapsivedet kesken kaiken niin voisi fiilis olla aika mukava keskellä peltoa -20 asteen pakkasessa. Voihan sitä lapsiveden menonkin jälkeen toki ihan rauhassa kävellä kotiin ilman, että vauva sinne pellolle syntyy, mutta voisi siinä silti vähän orpo olo olla tosiaan keskellä ei mitään. Munkin äiti olisi aamupäivät kotosalla ihan lähellä, mutta soita nyt sitten hänelle, että me ollaan täällä jossain yhdellä pellolla, jonka vierelle ei pääse autolla. 😀 Eli ehkä me jatkossa kävellään koiran kanssa lenkit ihan turvallisilla teillä minne on helppo soittaa joku hakemaan, kun on edes tien nimi joka kertoa. 😀 Vaikka sitä nyt ei tosissaan odota ja pelkää synnyttävänsä hetkenä minä hyvänsä eikä sen vuoksi sinänsä rajoita menojaan ja jämähdä kotiin neljän seinän sisälle odottamaan, niin tälläinen helppo juttu nyt on kuitenkin hyvä ottaa huomioon ja muuttaa toimintatapoja jo tässä kohtaa, kun lenkkeillä voi kuitenkin muuallakin.

Alkuillasta tein koiran kanssa vielä toisen lenkin, kun Markuskin oli töissä töiden perään ja tyttö voimistelussa. Päivän toisesta lenkistä tuli noin 35 minuuttia pitkä ja täytyy sanoa, että loppumatka meni jo aika pahasti irvistellessä. En tiennyt olisinko laahustanut hitaasti vai yrittänyt harppoa mahdollisimman nopeasti päästäkseni kotiin pian. Valitsin jälkimmäisen ja kotona piti ihan huohottaa ääneen, kun kivut ja tuntemukset alavatsalla oli niin valtavat. Ei siis mitään vakavempaa tai esimerkiksi supistuksia, otti vaan kävely jo vähän koville. 🙂 Siitä se kyllä sitten helpotti, kun sai vaan istuskella loppuillan. Illan mittaan tosin vauvan liikkeet sattui taas alavatsalle, vastaavaa on ollut jo yli kuukauden satunnaisesti.

Illalla jouduin aika kauan pyöriä sängyssä ennen kuin uni tuli, mutta särkyjä tai vastaavaa ei ollut.

38+4 

Laskettuun aikaan TJ 10! Sen kunniaksi ote tytön raskausajalta samalta päivältä:

”Niin se laskettu vain lähestyy. Kaikki vieläkin tosi hyvin. Unen saaminen on nykyään vähän hankalempaa; supistelee (kivuttomasti), närästää, pissattaa jatkuvasti.. Muuten kaikki vielä ihan normaalisti. Selkäkin välillä vähän oikuttelee, mutta ei mitään akuuttia hätää. Mietinkin eilen, että jos tämä laskettuun menee, niin tajuan varmaan vasta laskettuna päivänä, että pian se lähtö voi tulla. En vieläkään osaa nimittäin ajatella, että lähtö voisi muka tulla. Vauva varmaan yllättää mut vielä pahimman kerran sitten, kun syntyä päättää.. ”Syntyykö se ihan oikeasti nyt?!!”, ”ei kai se nyt vielä, eihän viikkojakaan ole, kun 42…” :D”

Ihan yhtä rauhallisen odottava oon siis ollut 9 vuotta sitten, kun nytkin. 🙂

Alkuyö meni levottomasti, mutta aamuyön/aamun sain sitten nukuttua oikein mukavasti eli väsymys ei herätessä vaivannut.

Aamupäivästä jälleen puolen tunnin lenkki. Pari kertaa matkan aikana sukkapuikkokivut tai vastaava pistävä kipu kohdunsuulla vaivasi ihan tosissaan ja joutui pari kertaa hetkeksi melkein pysähtyä.

Alkuillasta mulla oli jalkahoito, kiitos babyshowereilla saadun kauneushoitolalahjakortin! Jalkahoito oli ennen kaikkea hyödyllinen mun kantapäille ja nyt kimaltelee varpaankynnetkin kauniin sinisenä synnytyksessä. 😀 Ennen jalkahoitoon menoa alaselkää särki tosi ikävästi hetken aikaa, se meni kuitenkin ohi.

Illalla pyörin jälleen sängyssä; tällä kertaa kolmisen tuntia unta odotellen.  Välissä jo luovutinkin ja kävin syömässä uuden iltapalan sekä lukemassa hetken kirjaa.

38+5

Aamulla heräsin väsyneenä. Unta oli tullut toki lähemmäs seitsemän tuntia, mutta tuollainen ylimääräinen kolmen tunnin pyöriminen vaikuttaa heti siihen virkeystilaan. Varsinkin, kun itse on kuitenkin tottunut nukkumaan 8-10 tuntia ja nimenomaan menemään ajoissa nukkumaan ja heräämään ajoissa. Ja sehän on ihan faktatieto, että se illan/alkuyön uni olisi parempaa, kun sitten taas aamuyön ja aamun uni. Ja mä kyllä huomaan sen omalla kohdalla. Tämähän johtuu täysin kortisolin reagoinnista; kortisoli laskee alkuillasta tiettyyn aikaan ja nousee taas aamuyötä ja aamua kohti. Joten tästä syystä se yöuni olisi hyväksi aloittaa riittävän ajoissa eikä aina vasta puolilta öin tai sen jälkeen. Mutta se siitä.

Nyt mennään jo kaksinumeroisissa luvuissa eli TJ 9!

Aamupäivästä tehtiin taas perinteinen puolen tunnin lenkki koiran kanssa; ei kipuja vaan ihan reipasta/normaalia kävelyä.

Iltapäivästä/alkuillasta oli jonkin verran särkyä ja jomotusta alaselällä, selkeästi enemmän kun aiempina päivinä. Ei kuitenkaan mitään suurta ja menivät ohi illaksi. Illalla nukahdin hyvin, mutta kuinkas sitten kävikään…

38+6

Jatketaan yön purkamista tähän, sillä mentiin jo tämän päivän puolella. Eli olin edellisenä iltana nukahtanut ihan hyvin, mutta heräsin kahdelta yöllä ja siitä valvoinkin seuraavat neljä tuntia. Musta tulee tätä menoa yösyöppö, pakkohan se oli neljän tunnin aikana jo käydä syömässäkin välillä. Keskellä yötä tein siinä yöpalaa syödessä myös niitä aina yhtä hyviä googletuksia; ”valvominen ennen synnytystä” ja muuta kivaa. Tottakai porukkaan mahtuu niitä, jotka on valvonut öitä ennen synnytystä sekä niitä, jotka on nukkunut yöt hyvin ennen synnytystä. Eli eipä tuo mitään varmaa tai edes lähelle varmaa ikinä kerro, mutta hauska sitä on silti pohdiskella. 🙂 Toivotaan, että kroppa totuttelisi mua synnytyksen jälkeisiin yöherätyksiin ja laittaisi mut tankkaamaan yötä myöden synnytystä ajatellen. 🙂 Oon nimittäin nyt öisin syönyt pelkkää hiilaria, kun on vaan tuntunut siltä, että kroppa sitä kaipaa ja hiilarihan rauhoittaa muutenkin eli silläkin oon pyrkinyt syömään mm. banaania ja leipää jos se edesauttaisi nukahtamista. Katsotaan nyt miten kauan mä oon tässä vielä yhtenä palana; oli yövalvomisia tai ei. Lohdullista on tietää silti, että kolmen viikon päästä aletaan jo käynnistellä jos sitä ennen ei kuulu. Tosin pelkään käynnistystä ja sektiota huomattavasti enemmän kuin luonnollista synnytystä eli toivon, että käynnistykseen ei jouduta. Ja täytyy lisäksi sanoa myös tähän väliin, että vaikka vähän jo tälläisistä asioista puhelen, en oikeasti mitenkään kärsimätön ole vaan odottelen rauhassa. Olisin jopa yllättynyt jos lähtö tulisi ennen 40+0.

Yhteensä koko yölle kertyi nukuttuja tunteja vajaa kuusi tuntia ja sekin pätkissä, joka on mulle tosi vähän. Onneksi nyt silti tuon verran ja kun ei ole mitään pakollisia raskaita menoja kuitenkaan niin saa ottaa suhteellisen rauhassa.

Aamupäivästä käytiin kuitenkin 20 minuutin kävelylenkki koiran kanssa, sekin piristi, vaikka tuntui aluksi ettei huvita lähteä. Vähän kuitenkin nipistettiin normaalista, ei vain jaksanut ja huvittanut sitä normaalia puolta tuntia. Puolen päivän aikoihin oltiin sovittu äitin kanssa salille meno, kun mun piti hänelle opastaa pari käytännön asiaa salin koneiden käytössä. Samalla äiti teki treenin ja mäkin käytin ajan hyödyksi ja treenailin yläkroppaa; kolme sarjaa trx-soutua, kolme sarjaa vinopenkkiä käsipainoilla, kolme sarjaa t-soutua ja vielä kolme sarjaa pystypunnerrusta. Kaikki 15-20 toistomäärillä maltillisilla painoilla ilman suurempia ponnisteluja. Lähinnä lihaskunnon ylläpitoa eikä siihen mennytkään puolta tuntia kauempaa. Tuo reissu virkistikin mukavasti eikä väsy vaivannut sen jälkeen. Täytyy sanoa, että väsy ei vaivannut erityisemmin koko päivänä huonosta yöstä huolimatta.

Päivä oli myös aikalailla vaivaton eli ei edes alaselkäsärkyjä esiintynyt.

Kaiken kaikkiaan tähän 39.raskausviikkoon mahtui jonkin verran enemmän jo uusia (ehkä synnytyksestä kieliviä??) särkyjä ja jomotuksia sekä vähän huonompia yöunia, mutta päällisin puolin erittäin hyvää vointia. Toisina päivinä raskauden pystyy lähes tulkoon tietyllä tapaa unohtaa! Ja vaikka en treeneistä ota paineita ja päätän ihan fiiliksen mukaan onko treenipäivä vai ei, kertyi tähänkin viikkoon kuitenkin kolme kevyttä lihaskuntotreeniä ja jopa seitsemän kävelylenkkiä. Haluan silti painottaa, että yhtään liikaa en kropaltani enää ole vaatinut vaan treenit ja kävelylenkit on olleet jo todella rauhallisia ja ne on tehty fiiliksen mukaan. Olin itseasiassa jopa jo vähän ajatellut, että en enää välttämättä treenaa lihaskuntoa ollenkaan ennen synnytystä, mutta toisin kävi. Ja tällöin se treeni mun mielestä onkin ihan ok, kun se tulee ihan spontaanisti fiiliksen mukaan eikä pakottamalla! 

1

Vastaa

Close Menu