Kuinka mun vuoden 2018 lupaus piti?

Joskus tämän vuoden alussa mä kirjoitin  vanhaan blogiini postauksen siitä, mitä mä odotin alkavalta vuodelta.
Kirjoitin samaan postaukseen oman uuden vuoden lupaukseni, joka oli seuraavanlainen: mä lupasin löytää enemmän aikaa ystävilleni ja perheelleni, sekä itselleni.
Mä lupasin, että nautin vapaista ja höllään välillä sekä keskityn oikeisiin, oikeasti tärkeisiin asioihin.
Tää oli mulle oikeasti iso ja tärkeä lupaus, sillä viime vuodet ovat menneet mulla aikamoinen vauhti päällä ja siinä vauhdissa lepo, mun oma mielenrauha, perhe ja ystävät ovat olleet maksumiehiä.

No, kuinka mä mielestäni onnistuin tämän lupauksen lunastamisessa?

Mä tiedän, että jos kysyisin mielipidettä joltain läheiseltä ystävältäni vastaus olisi jotain ”vielä olisi parannettavaa” suuntaista.
Jos mä kysyisin perheeltäni, vastaus olisi varmaan saman tapainen.
Kun mä kysyn itseltäni, olen myös samaa mieltä.
Aikaa voisi löytyä vieläkin enemmän. Sillä sitähän me ei saada koskaan takaisin.

Yksi asia on kuitenkin varma: mä olen todellakin yrittänyt parhaani tämän asian suhteen.
Teinkö mä sitten oikeasti tälle asialle yhtikäs mitään?
Kyllä tein.

Mä olen aikuisten oikeasti ottanut vapaapäiviä ja -iltoja, mm. lähtenyt viettämään yhteisiä kesäiltoja rakkaideni kanssa ihan extempore, nukkunut päiväunia, herännyt ilman herätyskelloa, matkustanut ystävieni kanssa, soitellut useammin kotiin ja mennyt käymäänkin aina, kun siihen on ollut mahdollisuus.
Niitä mahdollisuuksia ei ihan koko ajan tule ja tänä vuonna mä olenkin pitänyt huolen siitä, että kun tulee, mun päässä ei pyöri yhtä ainuttakaan työasiaa kotiin päästessäni. Sähköposti ja työviestit pysyvät visusti avaamatta. Siinä mä olen parantanut hurjasti.
Mä olen myös onnistunut sanomaan harvemmin ”tänään ei pysty, mulla on töitä” ja vähän useammin ”palaan huomenna, lopetin jo työt tältä päivää”.
Ja kaikki nämä asiat on mulle aikamoisen isoja juttuja.

Itseasiassa sen asian mä olen tänä vuonna oppinut. Kun mulla on vapaata, mulla on vapaata.
Vaikka mä olen yrittäjä, ei mun henkipoloinen tai elanto riipu siitä, vastaanko lauantai-iltana klo 23:00 asiakkaani viestiin tai puheluun.
Itseasiassa ei, en vastaa. Ellei kyseessä ole lauantai-ilta jolloin mä satun olemaan töissä.
Niitä on kuitenkin hyvin harvoin -ainakin siihen nähden, että aiemmin mä en tuntenut käsitettä ”vapaa lauantai-ilta”.

Mä olen oppinut, että mäkin tarvitsen vapaata ja ansaitsen sen.
On ollut ihanaa huomata, että vapaalle lähtiessäni, perheeni luokse matkustaessani, ystävieni kanssa iltaa istuessa tai poikaystäväni kanssa leffailtaa viettäessäni mulla ei OIKEASTI kolkuta työasiat takaraivossa.
Se on oikeastaan suurin saavutus, jonka mä oman hyvinvointini eteen olen tänä vuonna saanut aikaiseksi.

Enkä vain oman hyvinvointini eteen, vaan myös mulle rakkaiden ihmisten vuoksi.
Kun mä olen heidän kanssaan, mä olen heidän kanssaan.
Mä en katsele puhelintani ja kelloa, vastaa puheluihin ja pyöri stressaantuneena penkissäni.
Mulla ei ole kiire seuraavaan paikkaan, eivätkä mun ajatukset karkaile töihin.
Mä osaan vastata ”mitä kuuluu” -kysymykseen toisinaan jotain muutakin, kuin ”töitä” tai ”kiirettä”.

Mä en ehkä ole löytänyt ihan niin paljon vapaata aikaa tästäkään vuodesta, kuin olisin toivonut. Mä olen kuitenkin oppinut olemaan läsnä rakkailleni niinä hetkinä ja päivinä, jotka saan heidän kanssaan viettää.
Mun mielestä se on jo ihan hyvä alku. <3

Nyt on sun vuoro, rakas lukijani.
Mikä oli sun uuden vuoden lupaus vuosi sitten ja kuinka sä olet sen onnistunut lunastamaan?
Istuppa alas ja mieti niin saatat huomata, että onhan tässä vuodessa jotain ehtinyt tapahtuakin.
Mulle kävi just niin!

Sitten vain uutta lupausta ensi vuodelle miettimään. 😉

Kuvat: Elle Sajets

1

This Post Has 2 Comments

  1. Nyt on pakko sanoo, että mä en edes muista mitä lupasin ja lupasinko ollenkaan. 😀

    1. Hehh, mä taas en varmaan koskaan ole luvannut mitään ennen tätä… 😀

Vastaa

Close Menu