28 KERTAA EI.

EI, mä en todellakaan tee sulle töitä ilmaiseksi tai näkyvyyspalkalla. En myöskään vastaa sun puheluun klo 23:00 lauantai-iltana, sillä mullakin on joskus vapaata.

EI, mä en kaipaa elämääni katkeruutta, epärehellisyyttä tai negatiivisuutta. Ei, mä en silti vihaa ihmisiä, jotka olen siivonnut pois elämästäni. Mun pienessä ympyrässä vain ei ole tilaa kenellekään, joka ei tuo siihen mitään hyvää.

EI, mun ei tarvitse ehtiä tekemään jokaista miljoonaa asiaa juuri tänään. Mulla on aikaa.

EI, mä en enää koskaan aseta töitä oman hyvinvointini edelle.

EI, mun ei tarvitse miellyttää kaikkia muita. Muiden mielipiteet ja puheet ei määritä mua. Se määrittää, kuuntelenko mä itseäni vai niitä.

EI, mun ei tarvitse nauraa vitsille, joka alentaa mua tai jotain toista.

EI, asiakas ei ole aina oikeassa.

EI, yhdenkään tuntemattoman ihmisen ei ole lupa koskea muhun ilman mun lupaa ja EI, en katso sitä koskaan läpi sormieni.



EI, ei haittaa, jos joudun skippaamaan treenin tai pidän herkkupäivän torstaina.

EI, mä en välttämättä lähde tänäänkään ulos, sillä mä olen väsynyt ja tarvitsen aikaa yksin. Ei, se ei tarkoita, että olisin tylsä tai yksinäinen.

EI, mun ei tarvitse stressata asioista, joihin mä en voi vaikuttaa millään tavalla.

EI, kaikki eivät todellakaan kunnioita toisen ihmisen aikaa, energiaa, rehellisyyttä, avuliaisuutta tai hyväsydämisyyttä. 

EI, mun ei tarvitse olla ystävällinen ihmisille, jotka eivät ole sitä mulle. Tästä voidaan olla montaa mieltä, mutta mä uskon lauseeseen “kohtele muita, kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan” siinä muodossa, että se koskee myös muita yhtä paljon, kuin mua itseäni.



EI, mun ei tarvitse tehdä mitään, minkä koen epämukavaksi tai omat rajani ylittäväksi.
Jos jokin asia taistelee mun moraalia vastaan, on se aina EI.

EI, mun moraali tai itsekunnioitus ei ole ostettavissa.

EI, aina ei vain jaksa. Joskus voi sanoa: olen väsynyt, en ehdi, en jaksa tai en pysty. Toisinaan on myös ihan ok sanoa: ei kiinnosta.

EI, mäkään en ole täydellinen. Voin tuntea epävarmuutta, epäonnistua, myöntää virheeni ja maksaa niistä niiden vaatiman hinnan nöyränä.

EI, ei ole heikkoutta olla herkkä. On ihan fine olla haavoittuva, tunteellinen ja “heikko”. On ihan fine itkeä ja ahdistua ja avautua toisinaan ihan tyhmistäkin jutuista.

EI, mun ei tarvitse olla hiljaa, jos haluan sanoa jotain. Tässä maailmassa ei ole asiaa, jota ei voisi sanoa ääneen. Niin mulle on opetettu.

EI, mun ei tarvitse aina olla iloinen. Mun elämä voi silti olla onnellinen.



EI, mä en koskaan anna kenenkään kohdella itseäni alempi- tai ylempiarvoisena kuin itseään, enkä päinvastoin kohtele tai näe ketään toista mua arvokkaampana tai arvottomampana.

EI, mä en koskaan anna mun sukupuolen, nuoren iän tai ulkonäön määritellä sitä, mihin mä pystyn tai mitä mä voin ja saan tehdä.

EI, mä en enää tuhlaa aikaani sellaisessa ympäristössä, sellaisten asioiden parissa tai sellaisten ihmisten seurassa,  jotka eivät tuo mun elämään mitään lisäarvoa.

EI, mä en voi odottaa kenenkään koskaan tekevän mitään mun hyväksi, ellen itse tee samaa pyyteettömästi. Enkä välttämättä silloinkaan.

EI, mä en odota asioiden tapahtuvan itsestään. Kaikki tässä maailmassa tulee työllä.

EI, mä en koskaan ole velvollinen perustelemaan valintojani / ajatuksiani ihmiselle, jota ne eivät koske.

EI, mikään mun elämässä ei koskaan mene mun perheen edelle.

EI, mä en ole vihainen, vaikka tää teksti voi siltä kuulostaakin. Usein me pelätään sanoa EI juuri siksi, että se kuulostaa vähemmän ystävälliseltä, kuin KYLLÄ.
Se on kuitenkin aivan yhtä tärkeä sana oppia käyttämään -ja ymmärtämään.

Kuvat: Alona Kuusisto

5

Vastaa

Close Menu