Tärkein lahja mitä voit antaa -ei maksa mitään!

Vielä kolme vuotta sitten olin se koko ajan näyttöä tuijottava, ärisevä äiti, jonka lapset repivät hihasta koska keskittymiseni oli vain ja ainoastaan joko läppärissä tai puhelimessa. Ensimmäisen herätyksen tästä sain eränään iltana kun lapseni yhdessä, kaikki itku kurkussa kertoivat, että olen koko ajan tekemässä jotain koneella enkä vaivaudu edes vilkaisemaan kun he yrittävät näyttää minulle jotain, saati sitten vastaamaan heille.

Kuvittelin olevani hyvä äiti kun tein paljon töitä. Ajattelin olevani ahkera ja tekeväni pitkiä päiviä lasteni vuoksi jotta heillä olisi kaikki mitä he ikinä tarvitsevat. Halusin tehdä paljon töitä, jotta heillä olisi onnellinen elämä. Kun he tämän minulle kertoivat, olivat he kaikkea muuta kuin onnellisia lapsia.


Tämä oli aika tuntuva ”herätys” minulle ja päätin muuttaa tapojani.  -Vältin töiden tekoa iltaisin, vähensin somen käyttöä huomattavasti ja aloin viettämään lasten kanssa paljon enemmän aikaa.
Aloin näkemään heitä ihan eri valossa ja huomasin oikeasti, miten jokaisella oli oma ihana persoona ja miten he nauttivat siitä, että he saivat minulta 100% huomion. En missään nimessä sano, että en käytä älylaitteita enää ollenkaan ja tänä päivänä teen töitä väkisinkin välillä iltaisin, sillä toimistoni on nyt kotona. Mutta jos on tilanne, missä joudun valitsemaan lasten ja työn välillä, niin lasten tarve menee edelle.
Maalaisjärkeä tietenkin käyttäen -en tarkoita, että jos minulla on esimerkiksi sovittu tapaaminen ja yhtäkkiä lapseni päättä, että haluaisi viettää kanssani aikaa, niin en peru menoani. Mutta, jos olen kirjoittanut tai editoinut videoita koko päivän ja sitten lapseni haluavat viettää aikaa kanssani, pidän pidemmänkin tauon oikein mielelläni.

Olemme Artun kanssa viettäneet lastemme kanssa enemmän aikaa kuin koskaan aikaisemmin ja se on lähentänyt meitä kaikkia todella paljon, mutta sen lisäksi koen, että lapsemme ovat muuttuneet iloisemmaksi ja itsevarmemmiksi kuin mitä he aikaisemmin olivat.

Luulin jo tietäväni läsnäolon merkityksen lapsen elämässä, mutta sunnutain tapahtumat opettivat minulle sen tärkeyden vieläkin konkreettisemmin.
Veimme Erilaisten esikuvien kanssa vähävaraisia lapsia SuperPark Vantaalle leikkimään. Hope ry valitsi muutaman perheen joiden lapset halusivat tulla meidän kanssa viettämään mukavaa päivää Super Parkkiin.

Vietimme pari tuntia lasten kanssa leikkien ja oli todella pysäyttävää nähdä, miten kiitollisia he olivat. He kokeilivat eri juttuja parkissa ja innokkaasti näyttivät meille temppuja. Vaikka vietimme lasten kanssa vain pari tuntia, niin pois lähtiessä he liikuttuivat niin, että eivät meinanneet lopettaa halaamista olleenkaan ja pienet tytöt jopa liikuttuivat kyyneliin. Itse kyynelehdin jo pelkästään siitä kun näin miten iloisia ja kiitollisia lapset olivat kun he pääsivät ensimmäistä kertaa elämässään leikkimään isoon leikkipaikkaan ja saivat huomiota meiltä kaikilta.

Päivästä voit lukea tarkemmin tästä Vantaan Sanomien artikkelista.
Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille, jotka lahjoittivat lapsille myös pienet lahjat ja mahdollistivat tämän tilausuuden heille. Kiitos Hope ry, SuperPark Vantaa, Disturb Clothing, Foodin, Silja Line, Flamingo Spa Vantaa ja Hyvinvointialan liitto.

Toinen merkittävä ”herätys” läsnäolon tärkeydesä minulle tuli kun luin Teemu Potapofin Selviytyjät kirjan. Kirjassa oli monta tarinaa erilaisista henkilöistä, jotka olivat syystä tai toisesta kokeneet jotain ikävää heidän elämänsä aikana, mutta ovat selviytyneet siitä. Muutamassa tarinassa kerrottiin henkilöiden lapsuuden kokemuksista ja miten heidän vanhempien teot tai tekemättä jättäminen vaikutti heidän elämään jopa niin, että nämä asiat muokkasivat heidän tulevaisuutta aikuisina. Jokaisen vanhemman olisi hyvä lukea tämä kirja, jotta he ymmärtäisivät minkälaisia vaikutuksia meidän teoilla on lapsiimme. Saatamme ajatella, että he ovat vain lapsia, eivät he tajua tai tule näitä muistamaan -voi, kyllä he tajuavat kaiken ja kaikki jää heille muistiin. Yksi suuri tekijä mikä vaikutti kirjan henkilöiden elämään, oli juuri vanhempien läsnäolon puute -sen puuttumisella oli jopa erittäin tuhoisia seurauksia muutaman kohdalla.  Kirjan pääset tilaamaan TÄSTÄ linkistä.

Äitinä yritän opettaa myös omille lapsille, miten tärkeää on auttaa muita eikä vain ajatella itseään ja omia tarpeita, joten sen takia halusin kertoa tästä heille. Kerroin heille miten menin 8-vuotiaan pojan luo ja kysyin häneltä, onko hän käynyt Super Parkissa koskaan aikaisemmin. –En, en ole käynyt koskaan missään tälläisessa, vastasi poika rauhallisesti mutta innokkaasti. Vastaus sai minut hetkeksi hiljaiseksi ja mietin, että kuinka usein mekin viedään esimerkiksi omia lapsia kaiken näköisiin paikkoihin. Heillä on ollut kahtena kesänä mm. kausikortit koko kesäksi yhteen isoimpaan huvipuistoon Amerikassa. Mietin vain, että kuinka erilaisista lähtökohdista lapset voivatkaan olla. Kotia tullessani kun kerroin tästä lapsille, tyttäreni sanoi, että hänelle tuli paha mieli. Kun kysyin miksi, hän sanoi, että kun hän on joskus kiukutellut kun ei ole päässyt johonkin paikkaan tarpeeksi pian uudestaan, niin sitten on tälläisiä lapsia jotka eivät ole koskaan käyneet missään tälläisessä. Hän kysyi myös, että voisiko hänkin olla jotenkin avuksi ja viettää aikaa näiden lasten kanssa.

Lahjoitamme myös joka vuosi lasten kanssa jotain hyväntekeväisyyteen. Esimerkiksi jouluisin, lasten pitää valita sama määrä leluja hyväntekeväisyyteen kun mitä he saivat joululahjaksi. Pyydän heitä aina viemään rahaa punaisen ristin keräyksiin. Olemme vieneet kodittomalle vaatteita ja ison kassillisen ruokaa ja paljon muuta. Tämän Super Park -tapauksen jälkeen haluan antaa enemmän omaa aikaani muille.
Keskustelimme jo lasteni kanssa mitä hyvää voisimme tehdä. Daniel mietti Isoveli -palvelua missä hän voisi silloin tällöin viettää aikaa jonkun pojan kanssa, jolla ei ole esimerkiksi isää, isähahmoa tai kavereita kenen kanssa viettää aikaa.
Tytöt haluavat viedä lapsia leikkimään jonnekkin niin ku me veimme sunnuntaina, mutta mietimme myös, että voisimme mennä viettämään aikaa myös vanhusten kanssa.

Joulusta on viimevuosina tullut oikea kulutusjuhla ja mielestäni se on ihan väärä suunta. Mikään tavara ei korvaa läsnäoloa. Viettäkää aikaa lastenne kanssa, halatkaa heitä, rakastakaa heitä ja kuunnelkaa heitä.
Muistakaa myös muita ihmisiä. On paljon vähävaraisia lapsia ja vanhuksia jotka ovat tähän aikaan vuodesta hyvin yksinäisiä ja kaipaavat seuraa.

Hyvää joulun odotusta kaikille ja muistakaa, vielä on aika tehdä jotain hyvää! <3

0

Vastaa

Close Menu