Miksi kiellän sosiaalisen median lapsiltani vaikka itse teen töitä sen parissa

Työni on jo viimeiset neljä vuotta ollut tubettaminen, bloggaaminen ja sosiaalisen median(SoMen) parissa työskentely. Monelle se saattaa kuulostaa oudota, toisille helpolta, mutta asia ei ole niin yksinkertaista tai helppoa kuin mitä voisi olettaa. Olisin varmasti tienannut kuukausitasolla paljon enemmän, jos olisin työskennellyt esim. kaupankassalla. Arvostan KAIKKIA kaupan työntekijöitä, mutta valitettavasti itse en tällä hetkellä sopisi siihen työhön. Innostuin videoiden tekemisestä ja pidän siitä, että saan tehdä töitä kotoa käsin–saan itse päättää milloin teen töitä ja milloin en. Olen usein kotona kun lapseni lähtevät kouluun ja kun he palaavat kotiin koulusta.


Elämä on liian lyhyt ja haluan olla läsnä ja nähdä kun lapseni kasvavat. Vaikka se tarkoittaisi sitä, että en voisi tarjota heille materiaalisesti kaikkea maan ja taivaan väliltä. Vaikka on luksusta valita itse milloin tekee töitä ja milloin ei, niin ihan aina se ei niin luksusta ole. On päiviä jolloin en pääse aloittamaan töitä silloin kun pitäisi, sillä aina sattuu jotain. Joku sairastuu, pitää hakee koulusta, pitää viedä lääkäriin. Yks unohtaa liikkavaatteet, toiselle pitää viedä harkkakamat. Pitää ajaa sinne ja hakee täältä tai muuta vastaava. Kuusi henkisen perheen arjessa ruutinit ovat tärkeitä, mutta vaikka viikko suunnitelma olisi tehty kuinka hyvin, tulee niihin muutos ihan joka päivä ja se vaikuttaa aina työskentelyyni. Sitten on päiviä kun olen yksin kotona, minulla on työ joka pitäisi tehdä, mutta en jostain syystä saa aikaiseksi mitään. Varsinkin jos asia on epämiellyttävä, siirrän sen tekemistä niin pitkälle kuin suinkin vain voin.


Tuo on aihe erikeen ja olen siitä jo joskus kirjoittanutkin, hyppään siis nyt otsikon aiheeseen.
Miksi en anna lasteni käyttää SoMea vaikka teen töitä sen parissa.
Tähän voisin yksinkertaisesti vastata: JUST SIKS! Vietän tuntikausia SoMen parissa päivittäin jakamalla erilaisia julkaisuja, tutkimalla niitä, seuraamalla ihmisten käytöstä ja lukemalla kommentteja. Näen hyvin läheltä miten SoMe vaikuttaa ihmismieleen. SoMella voi saada aikaa paljon hyvää, mutta sillä saadaan aikaan myös paljon pahaa.


Ihmiset vääristävät todellisuutta. He jakavat seuraajilleen sitä ”todellista arkea” mutta todellisuudessa 99% siitä on valetta. Ketään nimeämättä, tiedän lukuisia vaikuttajia jotka valehtelevat SoMessa päivittäin. He esittävät yhdenlaista, mutta todellisuudessa ovat ihan erilaisia. Jostain syystä ihmiset tavoittelevat täydellisyyttä, jonka seurauksena unohdetaan helposti mikä on oikeasti tärkeää.
Seuraajat näkevät ihmisten ”täydelliset” Instagram kuvat ja pitävät itseään tai elämäänsä huonompana kuin muiden. Nyt joku saattaa ajatella, minä en koskaan ajattele näin. BULL SHIT -jokainen meistä on jossain kohtaa alitajunnassa ajatellut näin –jopa minä itse.

Välillä huomaan, että ahdistun kun olen viettänyt paljon aikaa SoMen parissa ja suljen puhelimen, mutta jostain syystä minuutin päästä otan puhelimeni esiin ja avaan ensimmäisenä Instagramin. Ajattelen heti –miksi ihmeessä avasin tämän, juurihan suljin sen. Suljen sen uudestaan ja teen jotain muuta. Minuutin päästä olen taas SoMessa. MITÄ V*TTUA, miksi teen näin?!
Teen näin samasta syystä kuin sinäkin ja miljoonat muut ihmiset. SoMe on koukuttavaa. SoMe saa ihmisen yhtä riippuvaiseksi  kuin heroiini. SoMen riippuvuudesta on tehty lukuisia tutkimuksia, en ala niitä tähän listaamaan, löydätte niitä Googlettamalla. Jokainen lukekoon sen artikkelin minkä parhaaksi näkee.


SoMe applikaatioiden ja älypuhelimien suunnittelijat, eivät anna lastensa käyttää niitä ollenkaan.

Se mikä sai itseni ensimmäisen kerran huolestuneeksi oli se, kun lapseni katsoi minua kyyneleet silmissä ja sanoi: ”Mom, näytin juuri mitä olin oppinut koulussa, mutta sä et edes katsonut, olet aina puhelimella tai koneella.” -Tästä on onneksi vuosia ja olen pitänyt huolen siitä, etten enää kuule tätä. Toinen asia oli se, kun luin, että henkilöt jotka ovat suunnitelleet nämä ohjelmat, eivät anna omien lastensa käyttää SoMea eikä älypuhelimia ollenkaan. Tämä jos mikä kertoo sen, että ihmiset jotka ovat itse suunnitelleet nämä laitteet ja apit, tietävät miten haitallisia ne on ihmisille ja varsinkin lapsille. Osa heistä ei ole antanut lapsilleen älypuhelinta ennen kuin he ovat 15 -vuotiaita.

Haluan, että lapsellani on puhelin jotta saan heidät kiinni, mutta iPhonea en osta heille koskaan. Daniel on ainut kenellä on meidän lapsista iPhone ja sen hän on ostanut itse omilla rahoilla, jotka hän on työllä tienannut. En voi ymmärtää vanhempia jotka ostavat tonnin puhelimen alakouluikäisille. MIKSI? Minkätakia lapsella pitäisi olla saman hintainen puhelin kuin työssä käyvällä aikuisella? Onko vanhemmilla kenties huono omatunto siitä, ettei vietä tarpeeksi aikaa lapsensa kanssa ja korvaa tämän kalliilla lahjoilla? Oli miten oli, mielestäni meidän vanhempien tehtävä on pitää huoli siitä, että meidän lapset eivät käytä heille sopimattomia laitteita tai sovelluksia, yhtälailla kun pidämme huolen, että he kohtelevat muita ihmisiä hyvin, syövät terveellisesti, liikkuvat tarpeeksi, käyvät koulua jne.

Osa vanhemmista luovuttaa siinä vaiheessa, kun lapsi sanoo: Kaikilla muilla on, mutta mulla ei!
Voin käsi sydämellä sanoa, ettei tuo lause ole koskaan tehonnut minuun. On aivan yksi lysti siitä mitä muilla on tai mitä muut tekevät. Pyrin opettamaan heitä keskittymään itseensä, murehtimatta siitä mitä muilla on ja mitä ei. Perustelen heille kyllä miksi päätökseni on tiukka esim. Sosiaalisen median suhteen. En käytä auktoriteettiani sanomalla  ”koska minä sanon, niin sillä sipuli”. Perustelu ei välttämättä lapsia miellytä juuri sillä hetkellä, mutta he kyllä hyväksyvät asian ennemmin tai myöhemmin ja ymmärtävät, että ajattelen vain heidän parastaan.


Haluan myös, että lapseni oppivat olemaan sosiaalisia ja nauttimaan elämästä ilman jatkuvaa puhelimen kyttäystä. Mikään ei ole niin ärsyttävää, kuin se, että ihminen kenen kanssa vietät aikaa, kyttää jatkuvasti puhelintaan. Ymmärrän vielä sen, että saatat julkaista kuvan ruuasta ravintolassa ollessasi, mutta sitä en tule koskaan ymmärtämään, miksi pitää käydä läpi Instagram feediä ja katsoa mitä muut ihmiset tekevät, kun olet jonkun seurassa? Anyone?

Mitä mieltä sinä olet? Annatko lapsesi käyttää Sosiaalista mediaa ja mikä on mielestäsi sopiva ikä lapsen käyttää SoMea?

3

This Post Has 2 Comments

  1. Tosi hyvä kirjoitus ja oon sun kanssa täysin samoilla linjoilla! Vaikkei tässä omia lapsia (luojan kiitos 😀 ) olekaan, niin voisin kuvitella toimivani samoin. On hullua miten teknologian kehitys muuttaa koko yhteiskuntaa ja niin nopealla tahdilla. Vaikka itsekin olen toki nuori, niin mua aina välillä kauhistuttaa se, kun about vaahtosammuttimen kokoiset ihmiset kävelevät kadulla yksin älypuhelinta tuijottaen. Jos vertaan omaan elämääni, niin ensinnäkään en saanut liikkua noin pienenä yksin ja toisekseen puhelimesta ei ollut vielä tietoakaan. Itse sain ensimmäisen puhelimeni ala-asteen kolmannella luokalla, eli joskus 10 (?) vuotiaana.

    Toinen jokseenkin käsittämätön asia on se, että esim. instagramissa välillä oikeasti törmää näihin aivan pikkulapsiin! Ja osalla profiili on täysin julkinen. Ehkä olen sen verran vanhaa sukupolvea, että tämä on mun mielestä jotenkin niin väärin – ei some vaan ole niin pienten lasten paikka! Omasta mielestäni ala-asteen pari viimeistä vuotta alkaa olla aikaa, jolloin lapsille ehkä annettaisiin mahdollisuus käyttää somea. Vaikka edelleen 11-12 -vuotiaat ovat äärimmäisen nuoria, ja toisaalta koen, ettei heidänkään tarvitsisi somemaailmaan vielä päästä käsiksi. 7-9 -vuotiaiden (ja tästä nuorempien) sen sijaan tulisi pysytellä varsin kaukana somesta ja pitkään! 😀

  2. Tosi hyvä teksti!
    Oon sun kanssa samaa mieltä lapsien somen käytöstä ja no myös aikuistenkin somen käytöstä. Se kaikki epäaitous ja muu mitä some on täynnä, vaatii sen käyttäjältä melkoista medianlukutaitoa. Ei voida olettaa, että lapsilta löytysi tarvittavaa medianlukutaitoa, kun ei sitä löydy kaikilta aikuisiltakaan. Tällaisissa tilanteissa some saattaa olla hyvinkin vahingoittavaa muun muassa itsetunnolle yms.
    Some ei munkaan mielestä todellakaan ole lasten paikka. Hienoa lukea tällaista tekstiä somen ammattilaiselta 🙂

Vastaa

Close Menu