Olen treenannut 16-vuotiaasta lähtien ja treenin ainoa tarkoitus on ollut aina näyttää hyvältä tai ainakin tähän asti. Treenaan säännöllisesti edelleen, mutta liikunnan tarkoitus on nyt muuttunut. Tänä päivänä liikun voidakseni hyvin ja ollakseni terve, jotta voisin elää mahdollisimman pitkään perheeni vuoksi. Haluan pystyä liikkumaan lasteni ja lastenlasteni kanssa niin pitkään kuin vain mahdollista.
En usko, että olen ikinä ollut kovin epävarma itsestäni. Toki meillä on tiettyjä epävarmuuden hetkiä, mutta yleisesti olen ollut aina aika itsevarma, mutta varsinkin nyt viimeisinä vuosina, itsevarmuuteni on vain vahvistunut. Siihen on vaikuttanut tietenkin elämän kokemus, mutta olen myös tutkinut paljon mielenvahvuuteen liittyviä asioita. Nuorempana kuvittelin, että itsevarmuutta joko on tai ei, mutta olen aikuisena oppinut sen, että itsevarmuus on opittua. Poseerausvalmentaja olen halunnut oppia ja tutkia mahdollisimman paljon erilaisia keinoja millä itsetuntoa voi vahvistaa. Kiitos lukuisien asiakkaideni, olen myös päässyt konkreettisesti testaamaan mikä toimii ja mikä ei. No mutta, tämä on jo ihan erillinen aihe, josta voin kirjoittaa myöhemmin.
Tämä postaus kertoo siitä, että mitä käy kun itsevarmuutta on ”liikaa”. Olen oppinut katsomaan itseäni aina positiivisesti, enkä yritä keskittyä negatiivisiin asioihin. Peiliin katsoessani olen melkein aina tyytyväinen. Jos huomaan, että vähän turvottaa tai muuten jokin asia ei ole kohdillaan, niin kuin meillä naisilla usein on, niin en ole siitä moksiskaan, vaan ennemminkin rohkaisen itseäni sanomalla ”näytät hyvältä!”.
Lopetin jokin aika sitten puntarilla käymisen koska huomasin, että ainainen puntarilla käyminen vain stressasi. Vitutti joka aamu katsoa puntaria ja nähdä, että paino ei ole liikkunut haluamallani tavalla. Itsevarmuuteni kasvoi jo pelkästään kun heitin puntarin pois.
Noh, pari päivää sitten rupesin miettimään, että paljonkohan painan nyt. Näytän hyvältä, joten olen varmasti pudottanut reilusti rasvaa. Päätin sitten aamulla tsekkaa, että miltähän se puntari nyt näyttää.
+5kg edellisestä kerrasta!! 75kg! MOTHER F*CKER!! MITEN? Kerroin Danielille ja Artulle tästä, niin he yrittivät ihanasti tsemppaa, että ehkä sulle on tullut lihasta kun treenaat! Joo, voi olla, mutta kyllä täältä löytyy ihan sitä rehellistä läskiäkin.
Molemmat löytyvät Disturb Clothing verkkokaupasta TÄÄLTÄ.
Okei, olin ehkä just edellisenä iltana pitänyt herkkupäivän ja syönyt pizzaa ja herkkuja, joten nestettä oli reilusti. Tämä kuitenkin tippui sitten seuraavaan päivään mennessä jo pois ja painoa jäi 72kg, mutta kuitenkin +3kg vaikka kuvittelin, että olen hoikistunut.
Tässä siis erinomainen esimerkki siitä, että itsevarmuus saa sinut tuntemaan olosi paremmaksi kuin mitä se todellisuudessa oikeasti olisi. Tässähän ei ole oikeasti mitään vikaa. Jos et kilpaile ulkonäölläsi tai sinulla ei muuten ole mitään tarvetta laihduttaa, niin ei ole mitään väliä, mitä se puntari näyttää. Olen aina sanonut, että se miltä susta tuntuu ja se mitä peili näyttää on tärkeämpää kuin mitä se puntari näyttää.
Jotta ylä olevista kuvista ei tule sanomista, kun peitän mahaani, niin tässä on kaksi minuuttia sitten otettu kuva, kun istun sänkyni reunalla. Jostain syystä poseeratessani kameran edessä, rupean aina miettimään, että mihin kädet laittaisin, niin usein päädyn sitten räpläämään käsiä mahan edessä.
Toppi: Rock Code
Laihikselle en edelleenkään ala, mutta ehkä voisin vähän kiristellä kesää kohti. Syön terveellistä kotiruokaa joka päivä, mutta nyt voisin keskittyä siihen, että syön herkkuja vähän harvemmin.
Nyt lähden nukkumaan, jotta paranisin mahdollisimman pian tästä ihmeellisestä flunssasta. Aivastuttaa, kurkku on kipeä mutta ei kuumetta… blaah.
Toivottavasti te olette pysyneet terveinä ja pääsette liikkumaan! Ihanaa viikonloppua kaikille!
Luulet itsestäs ”vähän” liikoja. Sen näkee olemuksesta. Et oo erityinen. Siskosi, Julia sen sijaan on upea; todella viehättävä nuori nainen!
No tämä on vaan mun mielipide.
Toivottavasti sait nyt paremman mielen ja tunnet itsesi erityiseksi, kun pääsit kertomaan ”vain mielipiteesi” minulle. Mukavaa kevään alkua sinulle Piia.
-Alona
Lueskelin juttujasi ja törmäsin tuohon Piian kommenttiin ? Luin toisen ja kolmannen… js viidennen kerran, enkö osaa lukea, koska EI KUKAAN voi sanoa toiselle noin ilkeästi ? Somessa näköjään voi ? tuli tosi paha mieli sun puolesta ? oon itte sitä mieltä että jos mulla ei ole pokkaa sanoa kasvotusten toiselle jotain niin ei ole oikeutta heittää netissäkään. Mun mielestä sä Alona oot ihana ? Terve itsetunto, terve suhtautuminen omaan kehoon. Oot ihana, aurinkoinen, ystävällinen, KAUNIS! ihanaa KESÄÄ sulle ja rakkaillesi! ❤️
Kiitos paljon Sirpa!
Pian kaltaisia ihmisiä on valitettavasti ihan liikaa tässä maailmassa. Tekisi mieli sanoa, ei välitetä hänestä, mutta mielestän kaikista ihmisistä on syytä välittää, jopa Piiasta. Hänellä on varmasti elämässään asioista, jotka aiheuttavat negatiivisiä ajatuksia ja sen seurauksena negatiivistä käytöstä…
Kiitos sinulle Sirpa vielä kerran ja ihanaa kesää!!! <3
Moikka! Ihan ekaa kertaa päädyin blogiisi ja lukemaan tän postauksen, joka on ihana! Ilman tuota Piian kommenttia olisin vaan jatkanut eteenpäin ilman kommentointia, mutta tuohon on pakko vastata. Siis eihän noin voi sanoa kenellekään. Se meni vähän omankin ihoni alle, koska tunnistan niin täysin tuon ihmistyypin ja puhetyylin. Perinteistä lyttäämistä ja vertailua. Sekö on pahasta, että ihminen hyväksyy itsensä ja oman ulkonäkönsä? Vai se, että sen kertoo kuvien kera omassa blogissaan? No, tähän maahan mahtuu Piioja, sille ei mitään voi. Jatka Alona samaan malliin, olet inspiroiva nainen!
Kiitos paljon ja ihana kuulla, että tykkäsit blogistani. <3
Piian kaltaisia ihmisiä on valitettavasti ihan joka paikassa, eivätkä he tule koskaan täältä häviämään. Se vain on fakta. Kukaan hyvinvoiva ihminen, ei käy kommentoimassa mitään noin negatiivistä toiselle. Kun hyvinvoiva ihminen lukee jotain mistä ei pidä, hän vain jaktaa matkaansa ja lukee jotain muuta. Eikö? Tai niin ainakin minä teen.
Kiitos sinulle tästä ihanasta kommentista. <3