Crossfit Basementilla ennätykset paukkuu

Kerroin muutama viikko sitten blogissani, että olen alkanut käymään Crossfit Basementilla jossa mieheni on osaomistajana ja valmentajana. Syy miksi en aikasemmin ole käynyt siellä, on koska mieheni on siellä osaomistajana ja valmentajana. Kyllä, se on se syy.

Takki: Disturb clothing

Huomasin, että yksin treenaaminen ei enää sujunut ja kaikki treenit tuntuivat väkinäisiltä. Treenamisen lopettaminen ei kuitenkaan ole koskaan ollut vaihtoehto, joten minun oli keksittävä jotain muuta. Arttu ehdotti, että kokeilisin treenaamista heillä kahden kuukauden ajan ja jos se ei tunnu hyvältä, voisin lopettaa. Otin haasteen vastaan, mutta en käy Artun tunneilla vieläkään. Kuuden kuukauden aikana olen käynyt hänen tunnulla ehkä kolme kertaa.
Tässä on linkki postaukseen jossa kerron aiheesta tarkemmin.

Toppi: Disturb Clothing

Mennään itse aiheeseen. Olen nyt treenannut Crossfit Basementilla puolivuotta ja olen saanut taas ihan erilaisen touching treenaamiseen. Tunnille lähden mukisematta sillä tiedän, että jos olen varannut tunnin, sitä ei voi perua enää viimeisen parin tunnin aikana. Joten ei ole väliä vaikka olisi mikä työjuttu kesken, salille on lähdettävä. Semi introventtinakin porukassa treenaaminen onnistuu, sillä pystyt hyvin ottamaan paikan sivummalta ja pääset treenaamaan kaikessa rauhassa. Luulin ensin, että tulisin aina välttelemään kaikkien katsekontaktia, jotta en joutuisi puhumaan kenellekkään, mutta huomasinkin, että olen itse aina käsi ojossa esittäytymässä ja tekemässä uusia tuttavuuksia.

Pelkäsin ryhmätreenejä, mutta huomasin nopeasti, että täällä on aivan mahtava porukka. Kukaan ei häiritse sua jos haluat olla rauhassa, mutta jokainen kannustaa kun tarvitset tukea eniten. Naurulta ei myöskään voi välttyä -oli miten paska päivä tahansa, saat aina nauraa porukan jutuille. Jos ei muuten, niin valmentajien huonoille vitseille. 😉
Fitnesstukulla on tällä hetkellä törkeen isot alennukset! Käy tsekkaan alet täältä.

Tänään meinasin jättää salin välistä kokonaan, koska… well, aunt Flow on tulossa vierailulle ja tähän aikaan kuukaudesta, voimatasoni on kolme vuotiaan luokkaa normaali päivään verrattuna. Raahauduin kuitenkin paikalle ja mikä yllätys olikaan kun päivän treeninä oli maximien testaaminen. -Really?! Just nyt kun mun voimat tosiaan on sen kolme vuotiaan tasoa..

Nappasin parikseni nopeasti tutun ja turvallisen kaverin, kenen kanssa olen aikaisemminkin treenannut ja kenen kanssa treenit usein kulkevat. Viimeiset kolme kuukautta olemme treenanneet ohjelmalla, jonka tarkoituksena on parantaa meidän tuloksia ja tänään haimme maximia kyykyissä, pystypunnerruksessa ja mavessa.

Kyykyissä ja pystypunneruksessa pääsin tasan siihen missä olin kolme kuukautta sitten. En ihmettele kyllä yhtään. Olen yllättynyt, että pääsin tänään edes niihin. Vaikka tiesin, etten tänään ole vahvimmillani, ärsytti tulos silti ihan vitusti. Mavessa päätin antaa kaikkeni. Mave kun ei ole yhtä pelottava kuin kyykky. Mavessa, jos rauta ei nouse, voit vain päästää irti ja that’s it. Kyykyssä on taas vähän enemmän riskejä.
Mave sujuikin jo hieman paremmin ja sain nostettua 100kg. 10kg enemmän kuin kolme kuukautta sitten. Päivän pelastus, sillä olisin ollut varmaan ihan rikki jos en olisi saanut yhtään tulosta paremmanksi. Tiedän, että saan varmasti paremmat tulokset myös muissakin liikkeissä, heti kun olen taas täysissä voimissani. Sen huomaan esim siitä, että normaalisti voin tehdä sarjoja 60 kilolla, mutta tänään jopa yksi toisto tuolla painolla tuntui raskaalta. Tänään sain siis kyykättyä 67,5kg. Voisimme joskus kuvaa Artun kanssa vlogiin, kun testaamme tätä uudestaan.


Vaikka minä en saanut kaikissa liikkeissä parannusta, oli mahtava nähdä miten muut onnistuivat ja kannustivat toinen toisiaan. Toinen toisensa jälkeen nosti uusia enkkoja ja kaikki kannustivat toisiaan vuoronperään. Osa jopa jäi oman tunnin jälkeen katsomaan ja kannustamaan treenaajia. Kun ensimmäisen kerran yritin nostaa 100kg, en saanut sitä ylös. Vein vyöni pois ja olin luovuttamassa. Sitten kaveri tuli kysymään, että sainko ylös sen 100kg -sanoin: ”en, mutta ehkä mä vielä yritän?”  Tytöt tietenkin rupesivat kannustamaan, joten pakkohan se oli vielä yrittää. Tyttöjen kannustus kuului selkäni takaa ja nosto vaiheessa ajattelin  -vittu, sehän nousee nyt!! Niin se sitten nousi!

Tässä täytyy kyllä nyt kiittää kaikkia Crossfit Basementin coacheja sekä asiakkaita -te ootte ihan parhaita!!

0

Vastaa

Close Menu