Menestys ja monet tavat saavuttaa sitä

Onko muiden menestys pois itseltä?

Mä olen aina ollut oman suorituksen tekijä. En ole pahemmin piitannut ihmisten mielipiteistä, enkä pysty luovuttamaan vastuuta omasta kohtalosta kenenkään toisen ihmisen käsiin. En vertaile itseäni muihin, sillä uskon, että meillä kaikilla on ihan samat mahdollisuudet saavuttaa mitä tahansa suurenmoista. Toisilla menestys vaatii enemmän töitä kuin toisilla, mutta onko jonkun menestys pois juuri minulta?

roihuvuori

Myös menestys itsessään on hyvin monitahoinen asia: se ei tarkoita kaikille samaa. Jokaisella on omat maalit ja päämäärät. Erilaiset asiat määrittelevät subjektiivisen kokemuksen, mikä on parempaa kuin se kuuluisa oma rima. Minun oma rima esimerkiksi menee siinä, että mulla on töitä ja saan asiani hoidettua. Riman ylittäminen voisi olla vaikka taloudellinen vapaus tai se, että olisi vaikkapa enemmän omaa vapaa-aikaa. Riman super-iso ylittäminen voisi olla myös esimerkiksi 10 tuhatta seuraajaa somessa ja niin menestynyt blogi, että voisin elää pelkästään bloggaamalla. Ihan suomen tasollakin tällaisia bloggaajia nimittäin on, eikä tämä haave ole millään tavalla surrealistinen. 

Menestys hyvässä ja pahassa

Ihmisten käyttäytymisessä on muutama asia, joita en voi kertakaikkisesti sietää, ja yksi niistä on pelkän oman edun tavoittelu keinoja kaihtamatta. Enkä suinkaan tarkoita nostaa itseäni jalustalle korostamalla omaa solidaarisuuttani – kunhan ihmettelen vain. Omassa palkkatyössäni korostuu tasa-arvo ja ihmisten erilainen spesiaali-osaaminen, mutta meillä ei ole nokkimisjärjestystä – kaikki ovat samalla viivalla. Somessa ja blogimaailmassa asiat on toisin. Solidaarisuus ja toisten kannattaminen ja kasvun haluaminen on katoava luonnonvara. Kilpailu on kovaa, ja jokainen pelaa omaan pussiinsa – ikäänkuin vaikka jonkun toisen blogiin komentin jättäminen tekisi jo heti omasta blogista mitättömämmän.

Ajattelen itse niin, että myös me bloggaajat tehdään kaikki omaa juttuamme. Toisten seuraajat ei ole pois omasta blogista, koska kiinnostuksen kohteet vaihtelee. Kuitenkin tiedän paljon bloggaajia, jotka eivät itse edes lue kenenkään toisten blogeja – tai jos lukevat – korkeintaan etsivät aiheita.  Jokainen saa tottakai tehdä kuten haluaa, mutta en usko, että oman edun tavoittelu on ainoa oikea tapa toimia. 

Esimerkiksi Tiia Konttinen valmentaa muita bloggaajia tekemään ammattimaista blogia, mutta silti hän tienaa itsekin elantonsa nimenomaan bloggaamalla ja valmentamalla muita bloggaajia. Tämä on esimerkki siitä, että menestyä voi, vaikka toivoisi muillekin menestystä ja suorastaan neuvoisi muille tietä menestykseen. 

Muiden menestyksen voi kokea olevan pois itseltä myös siviilielämässä. Kuusi vuotta sitten ajelin lahjoituksena saadulla vanhalla E-mallin mersulla hyvin tyytyväisenä. Vähän tuon jälkeen vaihdoimme autoa ja tilalle tuli alle neljä vuotta vanha Ford Mondeo. Järkevä perheauto. Pari vuotta myöhemmin, hetken aivopierusta tuo auto vaihdettiin vielä uudempaan samanlaiseen. Autolainaa tuli luonnollisesti lisää, mikä taas tarkoitti sitä, että autoa olisi alettava päivittää parin vuoden välein. Mondeo vaihtui viimekesänä upo-uuteen Focukseen. Kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota, vaikka asiaa somessa ja ystäväporukassa hypetin. Kaikki pystyivät vielä olemaan iloisia mun puolesta, olihan kyseessä Ford Focus.

Vaikka mulla oli alla uusi hyvä auto viiden vuoden takuulla, oli mulla takaraivossa jatkuva mieliteko vaihtaa autoa. Viimetalvena aloin sitten koeajaa ja laskelmoida rahoitusasioita. Pari viikkoa sitten tein lopulta autokaupat täyttäen kymmenen vuoden haaveeni uudehkosta Audista. Ihan tehtaalta tulevaan upo-uuteen mun omatuntoni ei taipunut, mutta 27tkm ajettu A4 mahtui sekä ideologiaan että kukkaroon. Ajattelen, että tämäkin on tavallaan menestystä – vaikka se tarkoittaakin myös hieman lisää velkaa. Olen odottanut kymmenen vuotta ja saavutin lopulta asian, joka on mulle iso juttu ja tuo iloa joka ikinen aamu. Mutta kappas vaan – tässä kohtaa auton vaihtoni olikin pois monelta muulta. Sain ilkeitä ja skeptisiä kommentteja ja autohan joutui ilkivallan kohteeksi vain kaksi päivää kauppojen jälkeen. Jälkimmäinen tosin todennäköisesti oli ihan tuntemattoman tekeleitä, mutta silti. 

Miksi emme vain voi jakaa hyvää ja tsempata toinen toisiamme? Vinkata somessa hyvistä teksteistä (vaikka kirjoittaja olisikin joku muu kuin ”minä itse”), kommentoida muiden kauniita kuvia hyvillä sanoilla, iloita toisten saavutuksista ja myöntää ääneen muiden onnistumisen? Nämä asiat ei saa ketään näyttämään mitättömältä, vaan vahvalta. Riittävän vahvalta olemaan iloinen toisten onnesta. 

<3: Tanja

0

Tällä artikkelilla on 2 kommenttia

  1. Milla

    Todella hyvä postaus ja tämä on kyllä aina ajankohtainen aihe. Miusta on just jännä tuo, että moni bloggaaja ei lue muiden blogeja tai esim. Instagramissa selaa muiden somea vaan päivittää pelkästään omaa, vaikka seuraisikin muita siellä. Ei ne seuraajat tai lukijat ole itseltä pois, sehän on vaan plussaa jos joku tykkää muidenkin blogeista eli viettää enemmän aikaa blogien tai somen parissa! 🙂 Sitäpaitsi, just linkkaamalla ja kertomalla just oma lukija saattaa löytää lisää mielenkiintoista luettavaa tai katsottavaa, mutta sama pätee myös toisinpäin eli on mahdollista saada uusia, erilaisia lukijoita.

    Tuo autohomma oli todella inhottava, kuinka pikkumaisia ihmiset voivat olla? Onneksi on olemassa vakuutukset. Miulle kanssa yksi kaveri oli hirveän katkera siitä, että kävin moottoripyöräkortin ja että meillä on motska + jenkki. Sanoin kyllä, että olishan siullakin vara, jos ei olisi töppäillyt niin pahasti, että sai potkut työpaikastaan. Työ kuitenkin mahdollistaa aika paljon eri asioita ja sitä, että voi käyttää ne rahansa siihen mihin haluaa – oli kyse matkustelusta, autosta tai talosta. 🙂 Tai kengistä, kuten mie oon välillä laittanu rahaa niihinkin kiinni, sekin on hiertänyt joitain. 😉 <3

    1. Tanja Räty

      Niinhän se menee että aina löytyy joku ketä hiertää tavalla tai toisella. Onneks ei läheskään aina tarvii välittää muiden mielipiteistä.

Vastaa